6. päivä torstai 29.6. Rovaniemi-Käyrämö, 95km, 65 euroa

Aamulla halusin nukkua hieman pidempään ja nousin ylös yhdeksän jälkeen. Aamupalan syötyäni päivitin blogia kahdelta edellispäivältä ja suunnittelin tälle päivälle ostosreissua Rovaniemen keskustaan. Hankintalistalla oli pyörän varaosia, kuten uusi ketju, varaketjuliitin, varapinnoja ja yksi uusi varasisärengas, jolloin vararenkaita olisi yhteensä kaksi. Valitettavasti hankintalistalle joutui myös uusi etulaukku, sillä nykyisen etulaukun saumat olivat ratkenneet pohjasta eilen. Aivan kelvoton laukku. Matkalla huomasin ettei laukun sadesuojakaan ollut nimensä veroinen vaan laski kaiken veden lävitseen. Ostin kyseisen laukun XXL:stä - edullinen malli, olisi pitänyt valita se kalliimpi. Tässä kohtaa tuli todistettua että halvalla ei aina hyvää saa. Onneksi kuitenkin huomasin laukun repeämisen ja huonon sateenpitävyyden ajoissa. Pakkasin koko laukun sisällön kahden muovikassin sisään, jolloin ne sekä pysyvät kuivana että laukun sisällä. En kuitenkaan löytänyt uutta etulaukkua mistään Rovaniemen pyöräliikkeestä. Kävin kaikkiaan kolmessa eri liikkeessä. Onneksi varaosat löytyivät helposti, löysin kaikki samasta putiikista. Varapinnoja ostin yhteensä neljä. Minulla ei ole koskaan katkennut pinna (paitsi omasta päästä useinkin), silti peräkärryn vetohommissa kannattaa olla varapinnoja. Uuden ketjun vaihdan kunhan nykyisen ketjun kåyttökilometrit tulee täyteen parin sadan kilometrin jälkeen. Oli ihan järkevää käydä tehdä varaosahankinnat nyt, sillä pohjoisempana tuskin löytyisi monipuolisia pyöräliikkeitä. Palasin vielä ostosreissun jälkeen takaisin syömään ja pakkaamaan tavarat. Kilometrejä ostosreissulla tuli yhteensä 16. Korjasin etulaukkua sitomalla olkahihnan laukun ympärille, nyt ratkenneet saumat eivät irvistä niin pahasti ja laukku pysyy tukevammin paikoillaan.

Lähdin polkemaan viiden jälkeen kohti nelostietä, joka johtaisi minut kohti Saariselkää ja Ivaloa. Sää oli parantunut edellispäivistä - aurinkoista ja +18 lämmintä. Tarkenin shortseissa ja t-paidassa. Vastaan tuli paljon fatbike-pyöräilijöitä (vähän paksurenkaisempi versio maastopyörästä). Siis yllättävän paljon, en nähnyt yhdelläkään vastaantulijalla ns. normaalia maastopyörää. Lieneekö fatbike-pyöräilyn harrastajilla erityisen aktiivista toimintaa Rovaniemellä. Itse olin kapearenkaisella kippurasarvellani outo ilmestys täällä. Ei tullut vieläkään vastaan sielunveljiä tai -siskoja maantiepyörien selässä. Pelkkiä fatbike-pyöräilijöitä ja citypyöriä, höh. Alkupätkä E75-tiestä oli kaunista maisemaa. Ylitin pitkän sillan, jonka vasemmalla puolella näkyi Ounasjoki ja oikealla puolella Kemijoki, silta oli ikäänkuin näiden jokien kohtaamispiste.

Sompailin tietyömään ohi ja pian olinkin Rovaniemen ulkopuolella. Vastaan tuli Santa Park, joka oli luonnollisesti aavemaisen hiljainen tähän aikaan vuodesta. En aikonut masentaa itseäni tutkimalla hiljaista aluetta vaan jatkoin matkaa. Vastaan tuli paljon eri majoitusliikkeiden ja seikkailusafareiden mainoksia. Nelostie oli hyvä ajaa, sileää tietä ja muutamissa paikoin oli juuri äskettäin vedetty uusi asfaltti - asfalttimerkinnätkin vielä puuttuivat. Pyöräteiden kunto vaihteli piellä korjatusta monttuhelvetistä juuri uusittuun päällysteeseen.

Piennarta ei tiellä juuri ollut. Kovalla vauhdilla ajoin valkoisen viivan vasenta puolta, hitaassa ylämäessä pystyin ajamaan viivan oikealla puolella olevaa kapeaa kaistaletta, antaen rekoille tilaa ohittaa. Puustoa on vielä paljon, mutta lyhyempää kuin etelässä. Kyllä se siitä kohta harventuu. Tunturimaisematkin alkavat jo lähestyä.

Tiellä ei ollut hirveästi liikennettä iltaseitsemän jälkeen, sain polkea yksin pitkiäkin aikoja. Kahdeksan maissa rupesi ilta viilenemään joten kaivoin laukusta irtohihat ja -lahkeet ja liivin. Erämaan armottomuus tulee nyt vastaan, sillä tienvarren taukopaikkoja on vähän ja välimatkat seuraaviin kaupunkeihin pitkiä. Vastaan tuli tienvarsimainos "Käyrämön keidas, 32km". Päätin ajaa tänne asti, tehdä siellä pienet ostokset ja etsiä leiriytymispaikan metsästä. Kun matkaa perille oli enää 3km, tuli vastaan toinen mainos "keitaan" aukioloajoista: torstai klo 8-21. Katsoin kelloa että ei hitto, se on jo 20.48. Polkaisin viimeisillä kolmella kilometrillä koko reissun tähän asti kovimmat watit. Vastaan tuli mutkan takaa vielä ylämäkikin! Ei muuta kuin runttaa täysillä mikä jaloista lähtee. Pitkän ylämäen jälkeen vauhdikas alamäki - ja ei taas, ylämäki juuri ennen keidasta. Kerkesin kuin kerkesinkin klo 20.55 hiestä märkänä huoltoaseman sisään, juuri kun pitäjä laittoi valot kiinni. Asemalla oli töissä aasialainen mies ja nainen, kenties pariskunta? En ehtinyt jutella, ehkä käyn huomenaamulla uudestaan. Ostin oluen, sämpylän ja karkkipussin iltapalaksi. Niin että kaljan takia poljettiin henkihieverissä... Laukussa oli vielä rusinoita ja pähkinöitä. Etsin telttapaikan erään pikkutien varrelta huoltoaseman läheltä ja teltta oli pystyssä klo 21.30. Blogin päivittelyä ja sitten nukkumaan.

5. päivä keskiviikko 28.6. Kemi-Rovaniemi, 137km, 32 euroa

Nousin ylös noin yhdeksän maissa, ensimmäiseksi suuntasin läheiselle ärrälle aamupalalle. Vettä satoi joten lisäsin vähän juooksuaskelta. Ärrältä ostin kanapaninin ja kahvin. Sitten takaisin pakkaamaan. Lähtö vähän viivästyi sillä jouduin liittämään edellisiltana irrottamani peräkärryn uudelleen pyörään. Toinen sokka ei meinannut mennä paikoilleen ja ähräsin sen kanssa pihalla pienen tovin. Lopulta opin että sen saa paikoilleen vain väkisin nitkuttamalla. Harjoittelin vielä pari kertaa sokan kiinnitystä jotta se menisi jatkossakin yhtä sujuvasti. Kärryn toinen kiinnityskohta lienee mennyt hieman kieroksi tai sitten sokkatappi on vääntynyt jokusen millin murto-osan.

Lähdin serkkuni Anun antamilla reittivinkeillä ajamaan kohti Keminmaan keskustaa pienessä tihkusateessa, mutta ilman sadevarusteita sillä ei sade kovaa ollut. Jalat tuntuivat vähän painavilta edellispäivän pitkän polkemisurakan jäljiltä, laitoin kevyempää vaihdetta ja pyörittelin lujempaa jotta saisin jalat lämmiteltyä. Muutaman kilometrin jälkeen sade yltyi ja tie oli taas liian märkä ilman sadevarusteita polkemiselle. Pysähdyin pysäkkikatokselle laittamaan sadevermeet, muutama kirosana kyllä pääsi. Jalat olivat vieläkin tahmeat, eikä hikinen polkeminen sadevaatteissa nostanut mielialaa yhtään. Tulin Keminmaalle Kemijoen yli, katselin vaikuttavan kokoista voimalaitosta ylittäessäni sen. Joki näytti todella leveältä siitä kohtaa, vaikka kartalla se on kapea.

 Keminmaan liikekeskuksesta etsin itselleni lounaspaikaksi Ravintola Moran, jossa söin kebabannoksen ja vielä kahvit päälle. Päivän kalorivarasto oli täynnä seuraavaa pitkää etappia varten.
Lähdin polkemaan takaisinpäin Kemijoen itäpuolen tielle, tie numero 926, ja kohti Roveniemeä jokea ylöspäin. Se tie on rauhallisempi ajaa kuin joen länsipuolen valtatie. Alkukilometrit nousin loivaa ja pitkää mäkeä pyörätietä pitkin. Ai että jalat tuntuivat tahmeilta ja sadevaatteet tekivät urakasta hikistä. Lopulta sade loppui ja tie jatkui kuivana. Pysähdyin pysäkkikatokselle heittämään sadevaatteet kärryyn. Taas oli aika laittaa puhelin virtapankkiin kiinni, sillä navigointi oli syönyt akkua. Laitoin samalla audiopiuhankin korville ja kuuntelin pitkästä aikaa radiota, halusin kuunnella uutisista mitä maailmalla on tapahtunut, sillä en ole viime päivinä ehtinyt lukea uutisia ollenkaan. Yleensä kotioloissa luen uutisia puhelimella pitkin päivää. Laitoin Radio Novan, ja kuuntelin Anssin hauskoja juttuja. Kyllä piristi päivää, muutaman kilometrin jälkeen aurinkokin alkoi paistaa - ja paistoi koko loppupäivän. Katselin tuulivoimaloiden lapojen pyörintää horisontissa, ja maaseudun rauhaa. Ajoin erään pellon vieritse, jossa laidunsi kymmeniä lampaita. Lehmiäkin tuli vastaan, mutta ei vielä poroja. Poljin Keminmaalta Tervolaan, joka oli pieni taajama Kemijoen varrella noin 40km Keminmaalta. Kävin Salessa ostamassa jäätelön ja energiajuomatölkin. Jatkoin vielä vähän matkaa Tervolasta ja sitten päätin siirtyä erään voimalaitoksen yli Kemijoen länsipuolen valtatielle. Itäpuolentiellä oli ilmoitus että jokin tie edessäpäin oli suljettu tietöiden vuoksi. En uskaltanut lähteä arpomaan tulisiko ylimääräistä mutkaa matkaan tietyömaan takia, valtatie veisi varmasti perille. Ajoin valtatietä karkeasti arvioiden noin puolet jokivarren matkasta Rovaniemelle saakka. Ensimmäiset kilometrit tienpiennarta, sitten alkoi pyörätie - vaihtelevassa kunnossa. Yhdessä kohtaa pyörätie oli niin pahasti railoilla, että nurmikko kasvoi pyörätien keskellä. En muistanut ottaa kuvaa, oli kyllä hauska näky. Näillä kohdilla tapahtui myös ensimmäinen rengasrikko koko matkalla. Eturengas oli ilmeisesti ottanut kontaktia johonkin terävään kiveen ja tyhjeni melkein hetkessä. Otin peräkärryn irti ja vaihdoin renkaan, ja kärry takaisin kiinni. Koko hommaan sai menemään aikaa noin kaksikymmentä minuuttia. Mukanani on pieni minipumppu, jolla saa pumpattua max.11 barin paineet - siis enemmän kuin on tarpeen, itselleni riittää noin 7,5 barin paine.

Saavuin pyöräteitä pitkin Muurolaan, jossa pidin jätskitauon kaupan pihassa. Erikoista että en ole törmännyt tänään vielä yhteenkään maantiepyöräilijään, vaikka pyörätiet ovat mielestäni hyviä näillä seuduilla. Jyväskylässä maantiepyöräilijöitä kohtaa jatkuvasti. Ehkä pyöräily ei ole Rovaniemellä päin niin suosittu laji kuin meillä, en tiedä. Muutamia maastopyöräilijöitä sen sijaan tuli vastaan, mutta aika vähän. Pyörätiellä yksi nainen tuli kysymään olenko nähnyt matkalla häneltä karannutta pystykorvaa. En ollut nähnyt, toivotin että koira löytyisi. Rovaniemen keskustan lähestyessä kaivoin puhelimen taskusta ja laitoin navigaattoriin määränpääksi serkkuni Anun kotiosoitteen - tällä kertaa pyörätieverkostoa käyttäen. Pystyin hyvin lukemaan karttaa sillä aurinko oli jo laskenut sen verran alas että se ei häikäissyt näyttöä. Ajelin jonkin teollisuus/yritysalueen läpi, keskustan lähellä pysähdyin K-Markettiin ostamaan ruokaa ja saunaolutta. Muutama erittäin jyrkkä mäki tuli vastaan, enpä olisi odottanut että pitkän tasaisen aakean laakean polkemisen jälkeen Rovaniemellä tulisi tällaiset mäet vastaan. Poljin vastaantulijoille hymyillen mäet ylös ja sitäkin iloisempana laskettelin alamäet jarrut suhisten. Tulin perille ilman harhaanajoja. Anu itse on miehensä kanssa Norjassa, joten sain olla täällä ylhäisessä yksinäisyydessä. Anu oli jättänyt hyvät kirjalliset ohjeet miten kaikki toimii. Laitoin pyykit koneeseen, saunan päälle, söin, ja kirjoitin blogia. Kaivoin makuupussin esille ja menin mukavan isolle sohvalle nukkumaan. Tämän päivän urakan ajovauhti oli keskimäärin 23km/h ja polkemiseen kulunut aika lähes kuusi tuntia.

4. päivä tiistai 27.6: Kempele-Kemi, 133km, 84 euroa

Yö tuli nukuttua mukavasti pehmeällä patjalla, muhkealla tyynyllä ja peiton alla. Ei paleltanut varpaita tänä yönä ei. Nousin ylös kahdeksan jälkeen aamupalalle, aamu alkoi kaurapuurolla, leivällä, jogurtilla ja hedelmillä. Kahvia meni toinenkin kuppi jotta nuppi lähtee käyntiin. Tiinan lapset suunnittelivat tälle päivälle uintireissua läheiselle kalliossa olevalle uimarannalle. Olivat eilenkin käyneet vaikka kuulemma sieltä kallion syvyyksistä tulee kylmää vettä. Lisäksi olivat menossa ruohoa leikkaamaan mummin ja ukin luo. Mikäs siinä kun on näin hieno kelikin. Aloin pakata tavaroita kärryyn ja rasvasin pyörän ketjun vielä ennen lähtöä. Laitoin navigaattoriin määränpääksi Kärkkäisen tavaratalon ja lähdin polkemaan poutaisessa säässä, lämmintä noin 16 astetta varjossa. Vaatteiksi valikoitui pyöräilyshortsit, t-paita, hanskat ja käden- ja jalanlämmittimet. Niillä tarkeni kun vain piti vauhtia yllä että veri kiertää. Navigaattori opastikin äänellä hienosti perille vaikka olikin autoilijoille suunnattu reitti - pyöräilytie kulki lähellä päätietä. Kärkkäisestä ostin reilusti kuivamuonaa, vaikka sitä oli vielä jäljellä. Kärkkäiseltä saa kuitenkin (ehkä) koko Suomen edullisimmat kuivamuonat eikä ketjun tavarataloja ole enää Lapissa, joten tein hankinnat nyt. En oikein ole vielä päättänyt säästänkö koko tämänhetkisen kuivamuonavarastoni Norjaa varten vai en. Tämä vaatisi sen että Lapissa täytyy syödä tienvarren ravintoloissa koko matkan ajan ja kenties kehitellä edullisia leiriytymisruokia säilykkeistä. Olisi ehkä järkevää säästää kuivamuona, sillä Norjan puolella hinnat voivat olla järkyttäviä. Kuivamuonavarasto toisi säästöä kuluihin. Lisäksi Kärkkäiseltä lähti ostoskoriin kaksi paria sukkia sekä pähkinämix-pusseja.

Kärkkäisen ostosreissun jälkeen suuntasin viereiselle Prisman tontille syömään Hesburgeriin lounaan. Kello oli jo kaksitoista, joten täytyi lähteä sompailemaan Oulun kaupungin läpi kohti Kemiä. Päätin käyttää puhelimen navigoinnissa kevyen liikenteen reittivaihtoehtoja autonavigaattorin sijaan, sillä tiesin että autonavigaattori johdattaisi kuitenkin moottoritielle. Tässä olisi kuitenkin katsottava vähän väliä puhelimen ruutua, sillä ääniopastusta ei olisi. No, puhelimen ruudun vilkuilu onnistuikin jotenkuten, sanotaanko kouluarvosanalla 1-10 antaisin itselleni 6. Päivänpaiste vaikeutti ruudun näkemistä vaikka ruudun kirkkaustaso oli korkeimmalla tasolla. Lisäksi joillakin pyöräteillä oli niin monta risteystä ettei oikein saanut tolkkua mikä suunta pitäisi valita - usein valitsin väärin. Pikkuhiljaa käännökset alkoivat vähentyä ja risteykset selkiytyä mitä kauemmas kaupungista tulin. Onneksi navigaattori antaa edes äänimerkin silloin kun on käännös. En kuitenkaan stressannut mahdollisia harhaanajoja, sillä aikaa oli riittämiin. Keskityin maisemien tutkailuun. Menin muutaman hienon puiston läpi, ja olipahan reitillä muutama siltakin josta avautui näkymät kauas.

Kaupungista pois päästyäni pyöräilin tietä numero 847 kohti Haukipudasta ja Iitä. Lisäsin vaatetukseen liivin. Tuuli oli vastainen ja sää pilvistyi, kylmä siinä tuli t-paidassa. Matkalla ohitin yhden pyöräilijäpariskunnan, joka oli ilmeisesti pidemmällä retkellä laukkujen koosta päätellen. Haukiputaalla alkoi pyöräilytie, joka oli melko huonoa asfalttia. Väistelin useita kuoppia ja töyssyjä minkä ehdin ja pelkäsin vanteiden ja rungon hajoamista. Ylitin Kiiminkijoen sillan ja pysähdyin hetkeksi katselemaan maisemia. Vähän ennen Iitä tie numero 847 päättyi ja jatkoin pyöräilytietä valtatien vieressä. Iin Shellillä pysähdyin munkkikahville ja laittamaan puhelimeni virtapankkiin kiinni latautumaan. Oulun sompailureissu oli kuluttanut akun lähes tyhjäksi. Lähdin jatkamaan matkaa puhelin virtapankissa kiinni ja kuulokejohdot korvillani kuunnellen Spotifya. Oli melkoinen elektroniikka-arsenaali pyöräilytakin takataskuissa. Onneksi takissa on kolme taskua joihin saa kyllä kaiken tarvittavan mahtumaan. Iissä ajoin hyväkuntoisia pyöräteitä pitkin valtatien vieritse. Ylitin Iijoen sillan, josta avautui mukavat näkymät. Sillan keskellä oli piste iin päällä.

Sitten ajelin kohti Simoa tienpiennarta. Sää vaihteli pilvisestä aurinkoiseen, ja yhden kerran kirosin kun taas piti pysähtyä ja kaivaa sadevarusteet. Se siitä puhtaasta pyörästäkin. Kun tuli sopiva aurinkoinen jakso, pysähdyin bussipysäkkikatokselle laittamaan pussiruokaa. Isä soitti siinä välissä myös. Vähän ennen Simoa horisontissa alkoi näkyä tuulivoimaloita. Yritin arvailla etäisyyttä niihin. Läheltä en ole päässyt katsomaan moista vekotinta. Simossa sää muuttui aurinkoiseksi. Ylitin Simojoen sillan ja pysähdyin hetkeksi katselemaan joen virtausta. Simosta ei ollutkaan enää pitkälti Kemiin. Loppumatkan ajoin hyviä pyöräilyteitä kohti Kemin keskustaa ja sisäsatamaa. Kello oli noin puoli yhdeksän kun saavuin Kemiin. Ajovauhti oli ollut keskimäärin 22km/h ja polkemiseen käytetty aika noin kuusi tuntia. Keskusta oli rauhallinen ja liikennevalot eivät olleet päällä. Eikä se keskusta mitenkään isokaan ollut. Ajelin ensin sisäsatamaan katselemaan, kaukana näkyi taas tuulivoimaloita, ja sitten menin syömään kebabannoksen - sen ruokalistan rasvaisimman tietysti, kyytipojaksi cokista. On se kivaa kun ei tarvitse kaloreista välittää tällä reissulla - enemmänkin pitäisi olla huolissaan tuleeko kalorivajetta. Illemmalla Rovaniemellä asuva Anu-serkkuni mies tuli avaamaan oven hänen yksiöönsä, jota hän käyttää työssään. Pääsin taas nukkumaan katon alle, kyllä uni tuli nopeasti.

3. päivä maanantai 26.6: Kärsämäki-Kempele, 116km, 5 euroa

Yön satamisen jälkeen aamu alkoi aurinkoisena. Nousin teltasta ylös kahdeksalta ja laitoin teltan päällyskankaan kuivumaan parilla karbiinihakasella leirintä-alueen verkkoaitaan. Siinä kangas kuivui nopeasti auringossa ja tuulessa. Samalla sai kuitenkin varoa ettei iske sadekuuro joka kastelisi sisäteltan, sillä päivälle oli luvattu ukkosmyrskyjä. Aamupalan laittoon. Alueella ei ollut muita kuin minä ja ulkomaalainen motoristi, joka oli juuri tekemässä lähtöä. Vastaanottokaan ei ollut vielä auennut. Jäin yksin virittelemään retkikeitintä ja kasaamaan leirivarusteita. Sammuttaessani retkikeittimen patruunaa kämmäsin niin että tönäisin sen palavana kumoon. Kunnon roihu siitä syntyi. Olen kuitenkin oppinut että näitä ei kannata pitää palavien asioiden lähellä kuten nurmikolla tai pöydällä (olen nähnyt jo matkalla muutamia "polttomerkittyjä" taukopaikkojen pöytiä). Aiheuttamani roihu sammui rauhassa hiekalla. Lähdin ajelemaan kohti Kärsämäkeä noin klo 11 auringossa ja myötätuulella. Taivas näytti melko synkältä joten täytyi vain toivoa että sadekuuroja ei osuisi omalle kohdalle. Jalat jaksoi pyörittää niin hyvin että lähdin hirveellä innolla revittelemään. Kuuntelin Spotifysta rauhallisia piano-kitaramelodioita. Välillä sivulla vilahti kivoja suomaisemia. Maisemat on muutenkin alkanut olla jo paljon erilaisempia Keski-Suomeen verrattuna ja tiet sisältää vähemmän mäkiä. Tienpiennar on mukavan leveä, on ollut oikeastaan koko matkan jo Viitasaarelta asti - toista se on Keski-Suomessa. Noin 40km paikkeilla keli alkoikin sitten tulla satunnaisia sadekuuroja vastaan. Onneksi niin lyhyitä ettei tarvinnut kaivaa sadevarusteita kuin kerran esiin. 50 kilometrin jälkeen pidin lounastauon tienvarressa - hieman liian myöhään koska nälkä alkoi tuntua jo paljon aiemmin. En viitsinyt kuitenkaan pysähtyä sateen kasteltavaksi vaan päätin jatkaa niin kauan kunnes tulisi paremmat sääolosuhteet. Hyvin jaksoi sitten lounaan voimalla taas jatkaa. Tiellä oli vaan entistä enemmän liikennettä mitä lähemmäs Oulua tulin ja rekkaliikennettä oli paljon. Aloin olla jo tottunut ohi meneviin rekkoihin ja niiden aiheuttamiin pyörteisiin. Jotkut rekat väistivät reilusti keskiviivan yli silloin kun vastaantulevaa liikennettä ei ollut, jotkut taas eivät vaikka tilaa olisi. Joillakin asuntovaunua vetävillä autoilijoilla ei taas tuntunut olevan tuon taivaallista käsitystä oman vaununsa leveydestä, sillä vaunujen reuna hipoi tien reunaviivaa. Ehkä he luottavat liiaksi siihen että kyllä pyöräilijällä tilaa on siellä pientareella.

Noin 30km ennen Oulua Temmeksen kohdilla alkoivat mukavat pyöräilytiet, jotka menivät välillä pääteiden vieressä ja välillä poikkesivat vähän kauemmaskin maaseudun peltomaisemien rauhaan. Pyöräilytiet olivat hyväkuntoisia ja sileää asfalttia, maisemat ja tienvarren kukkaloistot komeaa katseltavaa. Aurinko paistoi koko loppumatkan. Limingan kohdilla pysähdyin kahville erääseen kotieläinpihaan, jossa kolme iloista karvakuonoa tervehti minua kun ajoin pihaan. Join omenapiirakkakahvit pihalla, rapsuttelin koiraa ja katselin pihan eläimellistä elämää. Pihalla pyöri koiria, kanoja ja ankkoja. Juttelin paikan emännän kanssa niitä näitä reittisuunnitelmastani. Kauempana näkyi hevosiakin mutta en jaksanut mennä lähemmäs katsomaan. Kempeleen lähestyessä asetin navigaattoriin määränpääksi serkkuni Tiinan kotiosoitteen, hänen perheen luonaan oli tarkoitus yöpyä. Heillä on komea omakotitalo Kempeleellä. Oli helppo löytää perille, kun navigaattori antoi kuulokejohdon kautta reittiohjeet korvaan - tosin puhuva navigaattori on autoilijalle tarkoitettu ja kertoo vain autotiereitit - mutta on hyödyllinen pyörätiellä liikkuvallekin silloin kun pyörätie menee autotien vieritse tai näköyhteyden päässä siitä. Valitettavasti pyöräteillä on ääriharvoin tienviitat minnepäin pyörätie johtaa.

Loppuilta meni kuulumisia vaihtaessa, saunoessa, pyykkiä pestessä ja sain pyöränkin pestyä painepesurilla. Juotiin isännän kanssa olutta ja grillattiinkin. Nukkumaan aloin noin puolenyön maissa kun sain seuraavan päivän suunnitelmia tehtyä.

2. päivä: Pihtipudas-Kärsämäki, 100km, 33 euroa

Yö tuli nukuttua oikein makoisasti, mitä nyt aamuyöstä alkoi vähän varpaita palella, mutta en viitsinyt pukea paksumpia sukkia, käperryin vaan sikiöasentoon ja kiristin makuupussin suun kunnolla kiinni. Nousin yhdeksältä aamupalan laittoon: pikakahvia, mysliä ja pähkinä-hedelmäsekoitusta. Ei ollut mukavuuksia lähellä, ei edes uimarantaa, joten edellispäivän hikivaatteissa lähdin liikenteeseen noin parin tuntia kestäneiden aamutoimien ja leirin kasaamisen jälkeen. Lähtö vähän viivästyi, sillä jouduin arpomaan laitanko sadevaatteet vai en. Aluksi oli kevyttä sadetta, ajattelin että no ei kannata sadevermeitä kaivaa nyt, tulee vaan hiestä märäksi jos laittaa "makkarankuoret" päälle. No sitten alkoikin satamaan vähän reilummin joten kävi selväksi missä vaatteissa kannattaa lähteä. Koko matka olikin sitten melkoista vaatteidenvaihtoa, välillä tie oli kuiva ja välillä sitä vettä tuli kunnolla. Vaatetuksen säätäminen kuitenkin onnistui hyvin, sillä en kastunut sateesta enkä liiemmin myöskään kastellut itseäni hiestä märäksi sadevaatteet päällä. Kovalla sateella otin implantit pois ja laitoin sadetakin vedenpitävään taskuun suojaan. Melkoista kurarallia. Kotioloissa olen melko neuroottinen rakkaan pyöräni puhtaudesta mutta nyt on pakko katsella paskaista karavaania ja kuunnella hiekan kihnutusta kalliissa rattaissani ja ketjuissani.

Lähdin matkaan Pihtiputaan keskustaan noin 10 kilometrin päähän. Liikennettä valtatiellä oli todella paljon. Pihtiputaalla söin Shellillä buffet-lounaan, täytin vesipullot ja ostin vielä S-marketista pähkinä-hedelmäcoctailia ja Snickers-patukoita. Tässä vaiheessa toisen implantin pikkuakku söi virrat loppuun, joten vaihdoin tilalle ison akun. Ei vieläkään ole tarvinnut turvautua paristoihin, viimeistään huomenna sitten akut simahtaa.

Pihtiputaalta lähtiessä oli myötäinen tuuli, sade jatkui vielä, kunnes taukosi ja tuli kuivaa tietä vastaan. Laitoin sadevaatteet kärryyn ja jatkoin matkaa Pyhäsalmen ohi. Pidin kahvitauon ravintola Vaskikellossa. Pihalla oli esillä vanhoja kirkonkelloja, joita sai käydä soittamassa. Tehdessäni lähtöä tuli lyhyt sadekuuro, joka loppui pian - mutta tie oli taas märkä joten eikun sadevaatteet päälle. Öljysin vielä kuivahtaneet ketjut. Pihalla jotkut turistit tulivat kyselemään englanniksi minne olen matkalla. Vastasin englanniksi että Nordkappiin, aion päästä sinne kahden viikon sisällä. He toivottivat hyvää matkaa. Pihalla oli myös yksi motoristi sateensuojassa, hänkin vaihtamassa jonkinlaista sadeasua - selkeästi tyytymätön ilme naamallaan.

Jatkoin kohti Kärsämäkeä, jonne oli vielä matkaa noin 40km. Myötäinen tuuli auttoi vieläkin voimakkaampana eteenpäin ja aurinko lämmitti. Noin puolivälissä matkaa pidin päivällistauon tienvarren levähdyspaikalla. Valitsin oikein sopivan paikan, jossa oli katos eikä muita paikalla. Kuivattelin kenkiä, söin pussiruokaa ja join kahvit. Sitten kohti Kärsämäkeä, josta minulla ei ollut hajuakaan missä yövyn. Ennen Kärsämäkeä jouduin taas kaivamaan sadehousut ja kengänsuojat, sillä alueen ohi oli kulkenut juuri sadekuuro ja kastellut tien. Kärsämäellä ostin S-marketista iltaevääksi kolmioleivän, kaksi rahkapurkkia, banaaneja, jäätelön ja oluen. Kävin täyttämässä vesipullot Juustoportti-huoltoasemalla ja lähdin polkemaan vielä kohti Oulua toivoen löytäväni jonkun hyvän telttapaikan. Vastaan tulikin Suomela-niminen leirintäalue, josta ostin telttapaikan viidellätoista eurolla. No ei käynyt pankkikortti eikä ollut käteistä, joten lähdin vielä käymään läheisellä pankkiautomaatilla ja palasin takaisin. Teltta oli pystyssä noin klo 21 ja sitten saunaan. Oli mukava tunne päästä saunanraikkaana ja puhtaat vaatteetn päällä telttaan ensimmäisen metsäyön jälkeen. Nyt kuuntelen taukoamattoman kaatosateen ropinaa teltan kattoon. Toivottavasti aamulla pääsee leirinpurkuhommiin sateettoman taivaan alla.

Jyväskylä-Pihtipudas, 129km, 17 euroa

Reissun eka päivä koitti juhannuspäivänä. En ollut turhan aamuvirkku vaan nukuin yhdeksään asti (vaikka piti herätä aiemmin), söin, pakkasin alusta asti kaiken laukkuihin, söin taas, ja lähdin puolenpäivän maissa polkemaan pilvisen mutta sateettoman taivaan alla. Lämpötila keikkui siinä 15-18 asteen välillä, mikäli pyöränmittarin lämpömittariin on luottamista. Luotan enemmän älypuhelimen säätietopalveluun, joka etsii säätiedot automaattisesti oman sijainnin perusteella. Ajovaatteiksi valitsin pyöräilyshortsit, pyöräilypaidan sekä jalan- ja kädenlämmittimet eli tuttavallisemmin irtohihat- ja lahkeet. Puolivälissä matkaa tosin kylmeni sen verran että laitoin vielä liivinkin. Kaikki tuli mukaan mitä pitikin, ei unohduksia. Edellisen blogipäivityksen varustelistaan lisään vielä muutamia implantin varaosia: Aqua-vesikela, varalla jos jommankumman implantin kela sattuu menemään rikki kosteudesta, kuten viime kesän reissulla kävi. Lisäksi kaksi kelajohtoa, varakoukku, snuggfit-koukku, paristokelkat molempiin implantteihin ja 15kpl implantin paristoja. Yritän matkalla arvioida paristojen kulumisnopeutta ja ostan sitten tarpeen mukaan lisää paristoja Oulussa tai Rovaniemellä. Minähän olen käyttänyt akkujen loppuessa ihan tavallisia Duracellin kuulokojeparistoja - jotka kyllä ovat vähemmän tehokkaita kuin oikeat implanttiparistot - mutta kestävät minulla jopa kaksi vuorokautta per yksi paristokelkka (yhteen kelkkaanhan mahtuu siis kaksi paristoa). Olen laskeskellut että oikeita implanttiparistoja ei kannata ostaa, koska ne ovat selvästi kalliimpia kuin tavalliset Duracellin kuulokojeparistot, joita saa Prismasta tosi edullisesti.

No joo, alkumatkasta sitä luonnollisesti pelkästi että jäiköhän jotain ja kelasin koko ajan päässä mitä laitoin laukkuun. Matka alkoi kohti Oulua ysitietä pitkin. Liikennettä ei ollut häiritsevän paljon, eikä juuri yhtään rekkoja, kiitos juhannuksen "rauhoitusajalle". Rekkaralli on pahinta, ne nostattaa perkeleenmoiset pölypilvet niin että ruuhkaista tietä ajaessa naama on saanut hiekkakuorrutuksen perille päästyä. Lisäksi aiheuttavat kunnon pyörteen joka horjauttaa karavaania jos ei keskity pitämään ajolinjaa suorana. Eipä ollut rekoista vaivaa - onneksi - sillä Jyväskylä-Saarijärvi-välillä on todella kapea piennar niin että osa matkasta täytyy ajaa valkoisen viivan vasemmalla puolen. Valitettavasti Suomen tiesuunnittelussa ei olla otettu huomioon pyöräilijöitä tekemällä leveä piennar ja määräämällä autoilijat ohittamaan pyöräilijä vähintään metrin etäisyydeltä - kuten monissa keski-Euroopan maissa on tehty. Lisäksi Suomen teiden pientareita on pilattu lisäämällä sinne tärinäraitoja, joka tekee jo ennestään kapeasta pientareesta melkoisen ohuen. Suomi ei ole mielestäni vielä maa josta voisi sanoa että pyöräilijän oikeuksia kunnioitataan tarpeeksi, siihen etappiin on vielä matkaa.

Noin 45km ajettuani näin tienvarressa ison houkuttelevan keltaisen kyltin mustalla tekstillä, siinä luki "tuoreita munkkeja". No pysähdyin "munkkikeitaalle" kahveelle. Tehdessäni poislähtöä paikalle tuli saksalainen vanhempi pyörämatkailija, joka kertoi olevansa menossa Nordkappiin - sinnehän minäkin, vastasin englanniksi. Oli kyllä iloinen sattuma. Miehellä oli samanlainen peräkärry kuin minulla, hän ajoi tukevaa retkipyörää jossa oli kantamuksina lisäksi vielä saakelin iso takalaukku, vähän isompi etulaukku kuin minulla ja muistaakseni vielä etusivulaukutkin. Naureskelin siinä pihalla katsellessani että onko mies ottanut koko omaisuutensa mukaan Saksasta. Peräkärryn turvalippukepissä oli lisäksi kiinni vielä Saksan lippu. Olipahan hauskan näköinen karavaani. Mietiskelin että voi olla vähän verkkaista etenemistä tuollaisella kuormalla, eikä mieskään näyttänyt keijukaiselta. Toivotin turvallista matkaa.

Matkalla kuuntelin muiikkia Spotifysta mukanani olevalla audiopiuhalla, joka tulee molempiin korviin. Ennen Saarijärveä pidin tienvarren taukopaikalla päivällishetken tekemällä pussipastaa. Hyvin yksinkertaista tehdä: vesi kiehumaan, pussi auki, neljä desiä kuumaa vettä sisään, pussi kiinni ja annetaan hautua 10min - valmista nautittavaksi. Matkalla pysähdyin sopivin väliajoin myös napostelemaan pähkinä-kuivahedelmäsekoitusta etulaukun pussista. Toisessa juomapullossa oli myös urheilujuomaa. Voin sanoa ettei iskenyt nälkä tai heikotus missään vaiheessa. Toisen kerran pysähdyin kahville Saarijärven ABC:llä, kahvin kaveriksi berliininmunkki. Tein kaupan puolella vielä iltapalaostokset leiripaikalle: Kolmioleipä, rahkapurkki, jaffa-pullo ja olut päivän palautusjuomaksi. Jatkoin Saarijärveltä vielä 25km eteenpäin - ja oli muuten hyvä leveä piennar - kunnes löysin tienvarresta hyvän teltanpystyspaikan sopivassa näkösuojassa ja pehmeällä maalla. Teltta oli pystyssä kahdeksan maissa - eikä yhtään liian myöhään sillä pian alkoi ripotella vettä. Taustalla kuuluu liikenteen suhinaa, mutta eipä tuo häiritse kun otan yöllä korvat pois. Sitten vaan kamoja telttaan, evästä naamariin, puhelin ja kello latautumaan ja blogia päivittelemään. Leiriytyessäni kohtasin epämieluisan yllätyksen peräkärrylaukun sisuksista: Sinolipullo (retkikeittimen polltoneste) oli päässyt vuotamaan vaatteiden päälle. Onneksi pullo oli vajaa, joten ei paljon päässyt lirahtamaan. Toiset pyöräilyshortsit ja yhdet höntsäshortsit saivat uuden tuoksun. Voi olla että etsin huomenna leiriytymisalueen, jossa voi pestä vaatteita. Kello on kohta kymmenen, voisi lukaista vielä mitä maailmalla on tapahtunut, vaihdella kuulumiset tyttökaverin kanssa ja painua sitten makuupussiin.

Päivän kilometrit: 129
Keskinopeus taukoineen: 18km/h
Ajonopeus: 25km/h
Satulan päällä vietetty aika: 5 tuntia
Kulutetut kalorit: 4800 (perustuu Fitbit-aktiivisuusrannekkeen laskelmaan)

Lähdön valmistelua

Nyt on lähtölaukaus lähestymässä. Juhannuspäivän aamuna olisi tarkoitus lähteä, kunhan ollaan ensin juhannusaatto vietetty tyttökaverin kanssa. Juhannusohjelmaan ei kuulu mitään päätöntä ryyppäämistä, vietetään kaupunkijuhannus. Käytiin grillaamassa tuolla lähellä olevalla laavulla, ja katsottiin kokkoa Jyväskylän satamassa. Vilkaistiinpa Jyväskylän keskustan elämääkin, paljon näytti ihmisiä olevan liikenteessä viileästä säästä huolimatta. Tuntuu oudolta kun kaupat on auki juhannuksen. Tosin mielestäni niiden aukiolo on ihan tarpeellistakin, sillä eivät kaikki ihmiset säntää mökille. Harvat nykynuoret haluavat enää olla mökkihöperöitä, ja vuokramökkeilyn esteenäkin on usein se hinta ja saatavuus. Ihan kiva että kaupungissakin pelaa huvitukset ja palvelut juhannuksen ajan.

Varustelista ja kalusto on saanut paljon päivitystä. Hommasin peräkärryn kaveriksi pienen tankolaukun, johon saa kaikki pienet tavarat ja sen, mikä pitää olla käsien lähettyvillä aina (välipalat, laturit, virtapankki, lukko jne). Peräkärryn laukkua on pikkuisen hankalaa avata ja sulkea, puhumattakaan siitä ettei siinä ole mitään pieniä taskuja pienille tavaroille. Koita siinä sitten kaivaa sytkäriä laukun pohjalta. Tankolaukussa on lisäksi läpinäkyvä karttatasku, johon voi laittaa puhelimen navigointia varten. Navigoinnista on hyötyä varsinkin jos yrittää päästä isommista kylistä oikealle reitille. Lisäksi etulaukku tasapainottaa muuten erittäin takapainoista pyörää. Peräkärry painaa taka-akselia niin että töyssyissä tuntuu joskus että etupyörä haluaa hypätä ilmaan. Halutessaan etulaukun saa helposti irti ja olalle kantoon, jos ei uskalla jättää arvotavaroita näköyhteyden ulottumattomiin. Eikä minun kohdallani muuten kannattaisikaan, sillä arvotavaroihini kuuluu sellaisia tärkeitä esineitä kuten implantin laturi, noin 300€, kaukosäädin 200€, akut 200€/kpl jne... Kaikki sairaalan omaisuutta, mutta jos hävität niin ostat itse uuden. Kotivakuutuskaan ei korvaisi sairaalan omaisuutta.

Pyörään päivitin uudet kiekot ja renkaat, koska entiset kiekot oli... no, melko entiset. Oma huolto-osaamiseni ei riitä napojen huoltoon, ja huoltoliikkeellä on parin viikon jono. Vanhoilla kiekoilla ei enää uskaltanut lähteä reissuun, sillä takalaakerit olivat väljistyneet niin että sormituntumalla kiekko heilui sivusuunnassa ja laakereista kuului rahinaa. Uudet kiekot tuntui napakoilta parilla testilenkillä, pinnat kaipasivat hieman kiristystä ja vanne oikaisua, nyt kiekot pyörii luotisuorina. Polkimet vaihdoin maantiepolkimista maastopolkimiin, ja maantiekenkien tilalle ostin upouudet retkipyöräilykengät, joilla olen polkenut muutaman viikon työmatkoja. Niillä on sitten mukava kävelläkin. Maantiekengillä kävely on melkoista akuankka-kävelyä, eikä maantiekenkien muoviklossit kestä soralla.

Tällainen tavarapaljous pakkautuu laukkuihin

Vaatetus
- 2x lyhyet pyöräilyhousut
- 2x lyhythihainen pyöräilypaita
- Irtolahkeet ja -hihat, näillä on helppo säätää oma olotila mukavaksi sään mukaan
- Pyöräilytakki, jossa irroitettavat hihat
- Putkihuiveja muutama kpl, pitää hien erossa implanteista ja silmistä
- Sadetakki- ja housut, vedenpitävät kengänsuojat, vedenpitävä kypäränsuoja
- Villapipo telttailuöitä varten
- Muutama pari sukkia, yhdet villasukat kylmiä öitä varten
- Pyöräilysormikkaat ja tuulenpitävät pyöräilyhanskat
- Leirivaatteet ja -kengät

Leiriytyminen
- Teltta
- Paksu solumuoviretkipatja, untuvamakuupussi jonka comfort-käyttölämpötila muistaakseni +5
- Retkityyny ja tyynyliina, jonka sisään sulloa vaatteita. Näin saa tehtyä itselleen ison tyynyn
- Polttonestetoiminen retkikeitinsetti, jonka suuresta kattilamäärästä osan jätän kotiin
- Pyykinpesuaine

Pyörän huolto
- Ketjunkatkaisija, monitoimityökalu, ketjuöljy, ketjupesuri, pyöränpesuharja, 2kpl sisäkumeja, rengaspaikkarasia, rengastyökalut, ketjuruoska, säädettävä jakoavain ja pakka-avain

Elektroniikka
- Kannettava
- Aurinkokennolla latautuva virtapankki, saas nähdä latautuuko kuinka nopsaan. Saa ladattua töpselilläkin. Lataa puhelimen, urheilukellon ja implantin kaukosäätimen.
- Pyöränlamppu
- Implantin paristoja, laturi ja akut
- Fitbit Surge-aktiviisuusranneke
- Puhelin ja audiojohto musiikin/radion/äänikirjojen kuuntelua varten
- Pyörän mittari matkan, keskinopeuden ja muiden mielenkiintoisten seikkojen selailuun

Ravinto ja hoito
- Reilusti kuivamuonaa, jolla pärjää ainakin viisi päivää (helpot pussiruuat, lisätään vain kuuma vesi pussiin ja haudutetaan 10min)
- Neljä vesipulloa, kahdelle telineet pyörässä ja kaksi telinettä kärryssä
- Magnesium- ja vitamiinitabletteja päivittäiseen käyttöön
- Särkylääkkeitä, laastari
- Aurinkorasva
- Rusinat, pähkinät ja muu edullinen naposteltava

Blogin avaus

Pääkopan syvyyksissä oli pidempään virinnyt ajatus tällaisen blogin avaamisesta, ja nyt pidemmän pähkäilyn päätteeksi pistin idean tuotantoon. Minulla on paha tapa jättää ideat hautumaan kunnes ne häviää kuin hiekka tuuleen. Perimmäinen syy blogin aloitukselle oli kirjoittaa lähinnä omaksi ilokseni rakkkaasta pyöräilyharrastuksestani ja reissuistani, muutamien valokuvaräpsyjen kera - mutta samalla ajattelin levittää pyöräilyn ilosanomaa muilllekin asiasta kiinnostuneille. Toki haluan kirjoittaa myös muusta kuin pyöräilystä. Tämä on myös loistava väline kertoa kuulumiset vähän laajemmin sukulaisille ja tuttaville, jotka eivät käytä Facea, ja vähän laajemmalla perspektiivillä verrattuna Facen "tynkäpäivityksiin". En ole ylimielisen kilpailuhenkinen vaikka hyvän fyysisen kunnon omaankin ja kisoissa pyörin silloin tällöin, enkä myöskään hifistele kalliilla varustepäivityksillä sillä omat varusteeni ovat luokkaa "keskitaso" ja "mielestäni riittävä". Joten ei huolta, mitään hifistely-retostelukertomuksia en tänne laittele. Tosin, minua kiinnostaa pyöräily ja kuntoilu yleensä numeroina, koska numerot ovat useimmiten suorituksen rankkuuden mittari ja kunnon kehityksen seurannan väline. Siksi ostin taannoin talvella Fitbit-urheilurannekkeen, joka kertoo konkreettisesti lukuina sen minkä haluan tietää - esimerkiksi päivän kalorikulutusarvion, mikä auttaa syömisten hallinnassa varsinkin pitkillä reissuilla. Ranneke toimii myös oivana rannekellona ja herätyskellona.

Yksi syy blogin avaamiselle on myös se, että suunnitelmissani on tehdä noin neljän viikon pituinen reissu alkaen Ruotsista, jatkuen Pohjois-Norjaan ja sieltä Suomeen. Kilometrejä tulee yhteensä 2500-3000, riippuen omasta jaksamisesta, budjetin raameissa pysymisestä, varusteiden kestävyydestä, tähtien asennosta jne (no ei sentään tähdistä aleta ennustamaan, kaiken pitää olla huolella suunniteltu eikä mitään jätetä sattuman varaan). Reissun olisi tarkoitus alkaa juhannuksen tienoilla, ensin lauttamatkalla Vaasasta Uumajaan, josta varsinainen hikinen urakka alkaa kohti Norjan ja Ruotsin rajaa ja Norjan vuoristoisia vuonomaisemia. Päivämatkat ovat sellaista 100km, aikaa päiväetappien saavuttamiseen riittää jos on ajoissa hereillä ja myöhään nukkumassa eikä toistepäin, eikö? Tai no, voihan sitä ajaa yölläkin jos haluaa. Eikös pohjoisessa ole tuohon aikaan päivä yölläkin?

Nukkumiseen käytän telttaa ja makuupussia, ehkä saatan joskus muuttua vähän mukavuudenhaluisemmaksi ja etsin jonkun halvan mökkimajoituksen muhkealla patjalla ja tyynyllä ohuen retkipatjan ja hikisen teltan sijaan. Suhteeni teltan kanssa ei lämmennyt erityisen hyvin viime kesänä, sillä lopetin alaselkävaivaisena telttailun jo reissun ekana päivänä ja siirryin mökkeilemään. Selkäkin tosin parani reissun aikana, mutta kermaperseilijänä päätin silti jatkaa mökkeilyä. Jospa nyt olisi selkäkin skarpimmassa kunnossa. Ainakin lenkit ja osittain testailumielessä tehdyt retket ovat osoittaneet selän toimivan.

Koko tavarapaljouteni kuljetan Bob Yak-perävaunussa, joka on osoittautunut varsin vakaaksi vedettäväksi. Ja vetojuhtana toimii Bianchi-maantiepyöräni, luotettavasti toiminut sekin. Varustelista on tallennettu ainakin mieleen, tosin on se saatava paperillekin, niin tarkka poika kun olen. Listalta uupuu vielä ainakin kuivamuona, jota pystyn valmistamaan hitaalla mutta varmatoimisella spriikeittimelläni. Lisäksi olisi saatava varavirtalähde puhelimeen. Mielessä on ollut aurinkoenergialla latautuva virtapankki. Implanttien akut kestävät vain yhden vuorokauden eikä lataaminen onnistu kuin verkkovirralla - täytyy hankkia siis iso määrä paristoja.

Alla on reitin suurpiirteinen runko. Reitti täsmentyy kun h-hetki lähestyy. Kenties muutoksiakin luvassa ainakin Suomen osalta. Kilpisjärven olisin halunnut polkea mutta se saattaa nyt jäädä pois reitiltä, ellen tee ylimääräistä mutkaa. Matkan kruunaa kuitenkin saapuminen jäämeren rantaan Nordkappiin, joka on Euroopan pohjoisin kolkka. Norjan reitti vaatii vielä selvittelyä, sillä reitillä on ainakin yksi lauttamatka vuonon yli sekä tunneleita, joihin on pyöräilijöiltä pääsy kielletty.