14. päivä perjantai 7.7. Lakselv-Nordkapp, 155 km, 44 euroa

Aloitin aamun kaupasta ostamallani riisipuurolla ja kahdella myslijogurttipurkilla. Sitten vielä suihkuun ja mökin siivousta - täällä pitää siivota mökki ellei halua pulittaa 100 kruunua ylimääräistä. Olen lähtövalmiina ennen kello yhtätoista, yritän saada Spotifysta musiikkia korville mutta ei onnistu. Syynä on ilmeisesti se että olen ladannut musiikkia pätkivällä wifi-yhteydellä, kappaleiden lataus on vielä kesken eikä soittolista siksi suostu pyörimään. Heitän implantit etulaukkuun, en tarvitse niitä ajaessani. Lähden ajelemaan hieman epävakaisessa säässä, mutta onneksi kelit paranevat mitä pidemmälle pääsen. Aurinko paistaa. Lämpötila on noin 14 asteen tienoilla, joten päällä pitää olla pyöräilytakki ja jalanlämmittimet. Ajelen muutama kymmenen kilometriä Norjan rehevää maaseutua, on peltoja ja maatiloja, välillä vastaan tulee lampaita ja poroja. Täällä lampaita on teiden varsilla, ne eivät säiky autoja.

Noin 50 kilometrin etenemisen jälkeen maisema alkaa muuttua karummaksi. Peltoja ei enää ole, on vain karua tunturinummea. Tie on todella hienoa ajaa Nordkappiin asti, tie seurailee vuonon rantaviivaa eikä tee erityisen jyrkkiä nousuja. Apunani on suurimman osan matkasta lännestä puhaltava sivumyötäinen tuuli, mutta välillä tie kääntyy tuulta vastaankin. Silloin tällöin vastaan tulee vuorilta virtaavia puroja, joista täytän vesipulloja kun tarve vaatii. Tienreunoilla on vafroituskylttejä poroista, sekä vaarallisista kallioista joilta voi pudota kiviä niskaan. Tie saattaa myös kaventua siltojen kohdalta vaarallisesti. Tie mutkittelee todella mukavasti vuorten rinteitä myötäillen. Mutkissa saa olla tarkkana ajolinjastaan tien reunassa, että antaa tietä ohittaville ja vastaantuleville autoille - mutkan taakse kun ei ole näkyvyyttä. Noin 55 kilometrin polkemisen jälkeen pidän ruokatauon aurinkoisella tienvarren levähdyspaikalla vuonon maisemia ihaillen.

Matkalla tulevat vastaan ensimmäiset maantietunnelipätkät, pituudeltaa noin puolesta kilometristä kahteen. Tarvitsen näissä tunneleissa otsalampun, jotta tulen nähdyksi, sekä implantin vasempaan korvaan jotta kuulen minkä kokoinen auto takaa on tulossa. Autojen äänet kuuluvat pelottavat kaukaa. Tunnelit ovat melko hämäriä, sillä kosteus syö valoa. Ei minulla kuitenkaan ole suurempia ongelmia näkemisen suhteen, vähän aikaa kestää että silmät tottuvat hämärään. Liian lähellä tjunnelinreunaa ei kannata ajaa, sillä reunassa voi yllättää vaikka viemärikuoppa tai liukkaus. Ajan rohkeasti ajoradalla. Tunnelit ovat myös melko kylmiä, joten takki on tarpeen.

Nordkappia lähetyessäni sukellan Nordkapp-tunneliin, joka sukeltaa meren alle ja on pituudeltaan 6875 metriä. Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna -93 ja se avattiin -99. Tunnelin syvin kohta on 212 metriä merenpinnan alapuolella ja suurin jyrkkyys 9%. Sukellan alas tunnelia melkoista vauhtia, tunnelin nopeusrajoitus on 60 ja oma nopeuteni on vauhdikkaassa alamäessä 57 kilometriä tunnissa. Ensimmäinen puolikas tunnelista on melko nopeasti ohi - sitten alkaa haastavampi osuus, noin kolme kilometriä pitkä nousu 9% keskijyrkkyydellä. Poljen tätä minkä jaksan, kunnes on pakko luovuttaa ja taluttaa pyörää. Onneksi tienreunassa on kävelijöille varattu piennar, jossa mahtuu turvallisesti taluttamaan. Silloin tällöin tulee levikkeitä, joilla pysähdyn hengähtämään. Ohi sujahtaa paljon matkailuautoja ja turistibusseja.

Pääsen perille saarelle, sitten polkaisen merimaisemia ihaillen Honningsvågin kylään noin 15 kilometrin matkan ruokaostoksille. Sieltä löytyy Rema1000-ruokakauppa, paljon suurempi kuin Lakselvissa. Ostan illalle ja aamulle jotain, sitten polkaisen vielä muutaman kilometrin päässä häämöttävälle leirintäalueelle varaamaan telttapaikan. Keli on mitä hienoin teltan pystyttämiseen, mutta tuulen kanssa pitää olla varovainen. Laitan varmuuden vuoksi tuplavaarnat teltan kulmiin ettei tuuli vie sitä mennessään. Leirintäalue on melkoinen turistirysä, samalla alueella palvelee myös hotelli. Alueen huoltorakennukset ovat kuitenkin hienoja ja alueella toimii wifi. Suihku toimii kolikoilla - laitat haluamasi määrän kolikoita automaattiin ja saat sillä rahalla tietyn määrän aikaa käydä suihkussa. Minä sain kymmenellä kruunulla ehkä noin viisi minuuttia, mikä oli ihan sopiva. Ajan kulumista pystyi seuraamaan automaatin näytöltä. Kyllä ne norjalaiset osaavat rahastaa kaikesta. Sitten telttaan nukkumaan. Huomenna käväisen katsomassa Nordkappin, sitten alkaa kotimatka. Ensimmäinen päivä kuluu palatessa samaa reittiä takaisin. Sitten käännyn länteen kohti Altaa.