18. päivä tiistai 11.7. Alta-Kautokeino, 131km, 42 euroa

Tänäaamuna heräsin hyvin levänneenä. Sain pitkästä aikaa unta ilman katkoja, joita minulla teltassa nukkuessa tavallisesti tulee useinkin. Yöllä oli satanut, joten osa pyörän päälle kuivumaan jätetyistä vaatteista oli märkiä. Kuvittelin että jättämällä pyörän kodan räystään alle pyykit olisivat suojassa sateelta mutta eivätpä olleetkaan - ei haitannut, sillä en tarvinnut niitä vaatteita. Valitettavasti pyöräilykengätkin olivat jostain mystisestä syystä kastuneet, vaikka kengät olivat suojassa peräkärryn alla. Kyllä harmitti, mutta onneksi oli tulossa lämmin päivä joten kyllä ne kengät jalassa kuivavat eikä varpaiden paleltumisestakaan ole pelkoa. Söin aamiaiseksi riisipuuroa, kaksi myslijogurttia ja banaania. Lähdin matkaan ennen kello yhtätoista kohti Kautokeinoa, 93-tietä pitkin. Säätiedot lupasivat pilvistä, 16-20 asteen lämpötilaa ja pohjoistuulta, joka puhaltaisi minua etelää kohti. Erinomaiset olosuhteet.

Nyt maisemat olivat täysin muuttuneet edellispäivistä. Näkyi korkeaa metsää, heinikkoa ja peltoja siellä täällä. Alkumatkasta tie näytti koko ajan laskeutuvan alas, erittäin loivaa laskua noin 18 kilometrin ajan. Sitten tie yhtäkkiä jyrkkeni - vastaan tuli varoitusmerkki 8% noususta viiden kilometrin matkalla. Tämä pätkä tiestä olikin maisemallisesti hauskinta ajaa ylös, sillä tie mutkitteli koko matkalta vuoren rinnettä alas virtaavan kosken vierellä. Tietä reunusti korkeat kallioseinämät ja tienreunaan oli laitettu betonikaide ettei kukaan aja reunan yli koskeen. Ei tuntunut rankalta nousulta. Minun mittapuussa 8% nousu on vielä kevyttä nautiskelua, 9% alkaa jo hapottamaan jalkoja ja 10-prosenttista voi joutua jopa taluttamaan jos mäenhuippu ei ala jo häämöttämään. Kuten juuri Nordkappin tunnelissa oli 10% nousu kolmen kilometrin matkalla - taluttamiseksihan se meni.

Tämän mäen päälle päästyäni Norjan vuoristo jäikin sitten taaksepäin eikä maisema ollut enää niin jyrkkäpiirteistä. Eteenpäin aukeavat näkymät olivat hyvin tutunoloisia - samoja maisemia mitä olen Suomessakin tottunut näkemään. Poljin koko matkan Kautokeinoon hyvässä myötätuulessa. Kerran pysähdyin tienvarsikahvilaan kun sellainen vihdoinkin tuli vastaan. Tein myös ruokaa trangialla itikka- ja mäkäräisparvi riesanani - tulipahan todettua että tämäkin riesa on nyt sitten palannut. Norjan karummilla ja tuulisilla alueilla ei sääskiä juuri ollut. Päätin että Suomen puolelle päästyäni trangian käyttö saa loppua, ostan kaupoista ja huoltoasemilta kaiken ruoan mitä tarvitsen. Kuivamuonavarastonikin on lähes loppuun käytetty.

Perille pääsin noin klo 17, koko matkaan kului aikaa kuusi tuntia. Ensimmäiseksi kauppaan ostamaan puolen litran jäätelöpurkki, jonka lusikoin kaupan pihassa. Ostin myös ruokaa leirintäalueelle ja huomispäivän reissulle. Varasin telttapaikan hienolta leirintäalueelta Kautokeino Campingista. Ystävällinen palvelu ja ajanmukaiset rakennukset sekä wifi. Alueelta löytyy myös saamelaiskota, jossa järjestetään asukkaille avoin kokoontuminen iltaisin klo 20 pannukahvitarjoilulla, nuotiolla jutustellen. En aikonut mennä, sillä kielimuuri on esteenä. Huomenna ajattelin polkaista kerralla Muonioon noin 160 kilometrin pituisen matkan, jossa sitten harkitsen pidänkö lepopäivän vai en.