7. päivä perjantai 30.6. Käyrämö-Petkula, 100km, 80 euroa

Aamu alkoi yhdeksän jälkeen teltanpurkuhommilla. Yö tuli nukuttua hyvin, ja aurinko paistoi astuessani teltasta ulos. Teltan kattoon oli satanut ilmeisesti yöllä vähän vettä kun siinä oli sadepisaroita. Edellisiltana telttaa kasatessani oli hirveästi itikoita riesana ja niin oli nytkin - lähistöllä oli järvi ja suo. Erittäin epämukava tapa aloittaa aamu. Hoidin homman niin nopeasti kuin mahdollista ja tungin tavarat peräkärryyn täydellä raivolla. En jäänyt liiemmin miettimään tuleeko vaatteet kauniisti viikattua ja tavarat järkevästi sijoiteltua tutuille paikoilleen. Samalla tappelin karavaanin kanssa yrittäessäni pitää sen pystyssä, koska ympärillä ei ollut tarpeeksi tukevaa puuta johon se voisi luotettavasti nojata. Hommaa hoitaessani hoin itselleni että kyllä nyt perkele pitää mennä välillä vähän epämukavuusalueelle että olis mukavaa. En ollut käynyt edellisiltana suihkussakaan, mutta suihkun puutteeseenkin silloin tällöin kyllä tottuu. Olen huomannut että pyörän päällä ei harmita jos ei ole päässyt suihkuun, vaan sitä keskittyy täysillä polkemiseen ja maisemiin. Päälläni olivat edellispäivän hikiset pyöräilyvaatteet, ne olivat päällä nukkuessanikin, sillä ei ole järkevää vaihtaa puhtaita vaatteita päälle jos ei ole peseytynyt. Ei muuta kuin satulaan ja sadan metrin polkaisu Käyrämön keitaalle haukkaamaan aamupalaa. Pääsin sentään vessaan, mikä ylellinen mukavuus. Lopetellessani aamupalaa minut pyysi pöytäänsä eräs kanadalainen motoristi, joka oli myös matkalla Nordkappiin. Mies oli vähän vanhempi herra ja hyvin atleettisen näköinen, ymmärsin hänen englannistaan osan. Hän kertoi itsekin pyöräilleensä viisi vuotta sitten tätä samaa tietä Nordkappiin, ja nyt hän oli tullut tekemään saman reissun uudelleen moottoripyörällä. Hän oli aloittanut matkan Prahasta. Mies kertoi että pitää enemmän matkanteosta polkupyörällä. Juttelimme niitä näitä yöpymisvarusteista, tavaroiden kuljettamisesta ja niin edelleen. Hän näytti tabletiltaan kuvan riippumatostaan, jossa hän nukkuu yöt. Se kiinnitetään puihin ja päälle tulee jonkinlainen telttakangas suojaksi. On kuulemma paljon mukavampi kuin teltta. Kysyin että miten hän aikoo nukkua tuossa, kun pohjoisessa ei ole puita. Mies vähän naureskeli eikä vastannut kysymykseeni. Häntä kiinnosti korvissani olevat jutut, kysyi kuuntelenko niillä musiikkia. Kerroin että ne ovat eräänlaiset kuulon apuvälineet, ja kuuntelen kyllä musiikkiakin audiojohdon avulla. Kun kuulo tuli puheeksi niin kerroin myös näkövammastani. Miestä kiinnosti kovasti tietää miten pärjään näköni kanssa liikenteessä.

Kello oli jo yksitoista, joten minun täytyi tehdä lähtöä. Toivotin kanadalaiselle turvallista matkaa ja lähdin pyörälle. Otin käden- ja jalanlämmittimet pois, laitoin aurinkorasvaa ja lähdin polkemaan kohti Sodankylää, jonne oli matkaa noin kuusikymmentä kilometriä. Pian tuli sadekuuro, joten pysähdyin tienvarteen kaivamaan sadevarusteita. Eipä löytynyt kengänsuojia, joten kiroillen purin koko peräkärryn ja tein inventaarion. Tämän siitä saa jos pakkaa huonosti ja kiireellä. Löysin lopulta kengänsuojat ja pakkasin kärryn huolellisemmin. Piankos sade loppui ennekuin ehdin pukea mitään sadevaatetta. Lähdin ajamaan pelkät kengänsuojat jalassa. Myöhemmin ottaessani ne pois, toinen kengänsuojista repeytyi vetoketjun saumasta koska otin suojan pois liian rajusti. Noh, totesin että ihan käyttökelpoinen se vieläkin on vaikka vetoketjua ei saa kiinni. Matkalla näin yhden matkamuistomyymälän, jonka pihalla oli paljon Lappiin liittyviä käsitöitä. En jäänyt ostoksille, tyydyin vain katselemaan pyörän satulasta.

Sodankylään saavuin noin kello neljätoista. Kylän palvelut näyttivät monipuolisilta, oli Lidl, S-Market, K-Supermarket, Kesport, muutama huoltoasema, ravintelia ja monia muita yrityksiä. Ajoin kaupungin toiselle puolelle syömään Nesteelle. Otin päivän lounaan ja sain syötyä niin paljon kuin halusin - eli aika reilusti ruokaa ottaen huomioon että edellisestä ateriasta oli kulunut jo yli kolme tuntia. Aterioinnin jälkeen tutkin googlettamalla, löytyykö edestäpäin leirintäalueita. Oli siellä yksi, Vajusuvannon leirintäalue, kolmenkymmenenkuuden kilometrin päässä. Soitin sinne ja varasin itselleni mökin edulliseen kolmenkympin hintaan. Lähdin vielä polkemaan keskustaan ostamaan illan ja huomisaamun eväät S-marketista. Populaa oli kyllä paljon liikkeellä, Sodankylässä on elämää. Sitten poikkesin Electronics-liikkeeseen ostamaan Microusb-kaapelin kännykkään - varakaapeli pitää olla kännykälläkin jos toinen menee rikki. Sitten polkemaan Vajusuvantoon, alkumatka pitkin pyörätietä josta oli hienot maisemat Kitisen joelle. Vastaan tuli yksi fatbike-pyöräilijä, jolle nostin tassua - ja lopultakin lappalainen maantiepyöräilijä jollaista en ollut vielä nähnyt! Morjestin oikein iloinen virne naamalla.

Pääsin perille. Paikkaan ei ollut mitään tieviitoitusta tai tienvarsimainoksiakaan. Risteykseen tullessani oli vastassa ränsistynyt rakennus, jossa luki "kioski". Oli kioski ilmeisesti paremmat päivänsä nähnyt, sillä se ei ollut enää käytössä vaan toimi pikemminkin jonkinlaisena romuvarastona. Tuumasin että eipä anna kovin hyvää ensivaikutelmaa saapuville matkaajille, ja oli itselläkin jo sydämessä pieni epäluuloinen pistos rullatessani karavaania tietä pitkin pihaan. Paikanpitäjänä oli vanhempi huonoselkäinen mies, joka käveli hyvin vaivalloisesti. Kysäisin matkustajalomaketta täyttäessäni mistä asti hän on pyörittänyt tätä paikkaa - vuodesta -84 kuulemma. Kerroin löytäneeni hienosti perille, vaikka tienviittoja ei näkynyt missään. Mies vastasi ettei hän halua pitää tienviittoja, jotta tänne ei eksy liikaa porukkaa ja ulkolainen porukka pysyy poissa. No joo, eipä täällä paljon populaa näkynyt muutenkaan. Mökkejä oli paljon mutta en nähnyt muita mökkeilijöitä itseni lisäksi. Yksi asuntoauto oli rannassa. Väen vähyys on ihan ymmärrettävää jos ei ole edes viittoja, ehkäpä mies on jo niin vanha ettei jaksa hoitaa isoja kävijämääriä. Itse mökki oli kuitenkin mukava ja siisti. Löytyi tehokas pöytätuuletin, keittoliesi, mukava sänky ja pistorasiat joista ladata akkuja. Varasin itselleni saunavuoron, pesin pyykit saunareissun aikana ja kävin heittämässä talviturkin Kitisen joessa. Vesi oli hirveän kylmää, mutta virkisti. Sitten takaisin mökkiin murkinalle ja nukkumaan.