8. päivä lauantai 1.7. Petkula-Saariselkä, 115km, 41 euroa

Heräsin puoli kymmenen maissa tekemään aamupalaa, kävin vielä nauttimassa suihkumahdollisuudesta ja pakkasin kamat kärryyn - vielä aurinkorasvaa iholle, sillä tiedossa oli poutainen päivä. Olin lähtövalmiina klo 12. Ajoin ensin muutaman kilometrin takaisin valtatielle, ja siitä alkoi vauhdikas polkeminen myötätuuli apunani. Ensimmäiset näkemäni porot jolkottelivat tienreunoilla, mutta lähtivät heti karkuun nähtyään minut. Noin viidentoista kilometrin polkemisen jälkeen rupesi jo vähän hiukomaan ja pysähdyin Yläpostojoen varrelle Cafe Hariannaan. Tilasin lapinhillaletun kahvin kanssa, terassilla syödessä oli kyllä hienot maisemat joelle päin. Kahvilaa pyöritti joku nuori nainen, oli ilmainen wifi asiakkaille kuten monissa matkan varrella näkemissäni tienvarsikahviloissa. Kahvilan yhteydessä oli matkamuistomyymäläkin. Tehdessäni poislähtöä kahvilaan tuli tsekkiläinen pyöräilijä, jonka kanssa juttelin vähän aikaa. Hän kertoi polkeneensa jo tuhat kilometriä ja oli menossa myös Nordkappiin. Kantamukset olivat peräkärryssä, jota hän veti maantiepyörällä. Hänkin nukkui yönsä teltassa. Puristin kättä ja toivotin turvallista matkaa.

 Lähdin jatkamaan matkaa, ja noin 30 kilometriä poljettuani tuli vastaan toinen kahvio joen ja tämän ylittävän sillan varrella. Otin tällä kertaa letun mansikkahillolla ja cokiksen - nyt oli kalorikiintiö täynnä Saariselälle asti. Sinne oli vielä reilut 40 kilometriä. Matkalla pysähdyin katselemaan porolaumoja, muutaman poron lähellekin pääsin. Taivas näytti melko uhkaavalta joten päätin lisätä vauhtia että ehtisin sateen alta pois. Onneksi ei tullut sadekuuroa vaan aurinko alkoi taas paistaa. Kymmenen kilometriä ennen Saariselkää pysähdyin kyselemään erään tienvarren leirintäalueen telttapaikkoja, oli edullisesti tarjolla 13 euroa yö. Suihku ja pyykinpesumahdollisuus kuului hintaan, mutta ei minun tarvinnut tänään pyykätä. Ilmoitin paikkaa pyörittävälle naiselle käyväni vielä Saariselän keskustassa kaupassa ja tulevani takaisin. Hän oli itsekin menossa sinne kauppaan ja tarjoutui ottamaan minut kyytiin. Kieltäydyin sanomalla että minun on tarkoitus liikkua vain pyörällä tällä reissulla ja eikä tästä periaatteesta jousteta. Nainen päästi minut matkoihini nauraen.

Saariselän keskustassa oli menoa ja vilskettä. Siellä oli iso marketti ja Holiday Clubin kylpylä. Tuuli puhalteli kivasti kun puustoa oli vähemmän. Menin markettiin tekemään ruokaostokset tälle illalle ja huomisaamulle. Ostoskoriin lähti savuporojuustokeitto säilykepurkissa, hernekeittosäilyke, hedelmäsäilykepurkki, rusinoita, pähkinöitä, olut ja jäätelö. Söin jäätelön kaupan pihassa ja minulle tuli juttelemaan yksi motoristi, joka oli sattumoisin Toivakasta (Jyväskylän naapurikylä). Hän oli kuulemma itsekin joskus kova pyöräilijä kunnes polvivamma esti lajin harrastuksen. Jutustelun jälkeen työnsin pyörän vähän syrjemmälle ja join oluen rauhassa kun se oli vielä kylmää. Sitten lähdin pikku hiprakassa ajelemaan takaisinpäin leirintäalueelle. Tähän väliin täytyy sanoa, että pitkän matkan pyöräily ja alkoholi eivät sovi yhteen senkin takia että kehon energiantuotanto häiriintyy. Ihmisen maksan tehtävä on säädellä verensokeria ja lyhykäisesti sanottuna tuottaa energiaa lihasten tarpeisiin. Jos nautit alkoholia niin maksalla on muuta hommaa. Pyöräillessäni takaisin minua vastaan tuli tsekkiläinen pyöräilijä, jonka olin alkumatkasta kohdannut. Nostin kättä tervehdykseksi. Minun kanssa samaan aikaan leirintäalueelle tuli paikalle ruotsalaisia ja norjalaisia karavaanareita, joten sisääntulomuodollisuudet vähän kestivät. Juttelin karavaanereille ja selvisi että hekin ovat menossa Nordkappiin. Aika monet ovat tähän aikaan menossa sinne, saa nähdä mikä turistirysä perillä odottaa. Pystytin teltan, lämmitin savuporokeittoa, kävin suihkussa ja tutkin vähän ympäristöä. Alue on kivan tunturipuron varrella, jossa on mahdollista käydä uimassa suoraan saunasta. En kuitenkaan tänään viitsinyt maksaa ylimääräistä saunasta. Huomenna suunnittelin käyväni päivän alkajaisiksi Kiilopään tunturin huipulla. Sinne vievä tie alkaa aivan tämän leirintäalueen vierestä. Tämän päivän ajovauhti oli hyvän tuulen ansiosta 29 kilometriä tunnissa alusta Saariselälle asti, joten ei mennyt hirveästi aikaa ja energiaa matkan pituuteen nähden. Parhaimmillaan tasaisella tiellä vauhti saattoi nousta jopa 45 kilometriin tunnissa. Poljin pitkiä taipaleita kahvojen alaotteella ilmanvastuksen minimoimiseksi. Nyt kello lähestyy kahtatoista ja menen kerrankin ajoissa nukkumaan.