Nousin ylös teltasta noin puoli kymmenen ja aamupalaksi söin säilykehernekeittoa ja kahvia päälle. Sitten suoritin normaalit pakkausrutiinit ja vaihdoin pyörääni uudet ketjut, jotka ostin Rovaniemeltä. Entisellä ketjulla oli ajettu kaksituhatta kilometriä, rupesi jo vaihteet tökkimään. Noin kello kaksitoista olin lähtövalmis ja siirryin valtatien toiselle puolelle, Kiillopään tunturille vievälle tielle. Sinne oli noin kuusi kilometriä. Jätin peräkärryn tien alkupisteeseen ja lähdin polkemaan pelkän etulaukun kanssa. Keli oli tänäänkin hyvä, tarkeni kevyessä vaatetuksessa. Vaihteet toimivat herkemmin uudella ketjulla. Tie vei Kiillopään retkeilykeskuksen alueelle, jossa oli ravintola, matkamuistomyymälä, minimarketti ja maastopyörävuokraamo. Kävin vilkaisemassa pihalla näytillä olevia vuokrapyöriä, olivat uudenkarheita Cuben etujousitettuja pyöriä. Joustovara edessä oli melko pitkä, juuri sopiva Lapin tunturien jyrkille laskuille.
Etsin Kiillopään huipulle vievän polun alkupisteen, jätin pyörän alas ja lähdin patikoimaan ylöspäin. Matkaa huipulle oli noin kaksi kilometriä, ja sinne käveltiin sorapolkua ja pitkiä lankkuportaita pitkin. Mitä korkeammalle pääsin, sitä enemmän tuuli voimistui ja maisema muuttui karummaksi. Huipun lähellä ei kasvanut enää yhtään puita, oli vain kivikkoa. Ihmettelin huipulla aukeavaa maisemaa. Huipulla oli kivikasa, jonka päällä oli joku yksinäinen kitaransoittaja. En joko kuullut soittoa tuulensuhinan vuoksi tai sitten soitto oli todella hiljaista. Polku olisi jatkunut vielä kolme kilometriä eteenpäin rengasreittinä takaisin retkeilykeskukseen, mutta en viitsinyt lähteä patikoimaan pyöräilykengissä vaan lähdin takaisinpäin. Olisi tullut kilometri ylimääräistä matkaakin. Join ravintolassa munkkikahvit ja lähdin sitten polkemaan takaisin hakemaan peräkärryn. Yrittäessäni liittää peräkärryä takaisin pyörään kohtasin ikävän yllätyksen - kärryn toinen sokka oli irronnut kumilenkistä ja pudonnut varvikkoon. Kyllä harmitti kun jouduin etsimään sitä sellaisen varttitunnin ennenkuin se osui silmiini. Meinasin jo luopua toivosta ja suunnittelin lähteväni ajamaan ilman toista sokkaa, onneksi se löytyi. Olisi muuten tullut ylimääräistä reissua johonkin Ivalon varaosaliikkeseen etsimään jonkinlainen korvaava osa. Sokka on siis se osa joka varmistaa että kärry pysyy kiinni taka-akselissa. Jatkossa olen tarkkana noiden sokkien kanssa, että ne jää kunnolla kiinni kärryyn kun irrotan sen. Tällaisten pikkuasioiden puuttuminen voi pilata koko reissun.
Lähdin polkemaan kohti Saariselän keskustaa ja Saariselän Market Kuukkeliin, jossa olin jo eilen käynyt. Tein ruokaostoksia ja tutkin vähän tarkemmin Marketin tavara- ja vaateosastoa, löytyisikö jotain tarpeellista. Mukaan lähti lämpökerrasto Norjan kylmempiä oloja varten. Sinne on luvattu ensi viikolle sateita ja alle +15 lämpötiloja. Vähän jännittää jo tässä vaiheessa Norjan ilmasto kun ulkoilmassa ollaan kuitenkin käytännössä koko aika eikä sukulaisiakaan asu siellä turvapaikkaa antamassa (hehheh...). Söin kaupasta ostamani eväät ulkona ja lähdin ajamaan kohti Ivaloa, jonne oli noin 30 kilometriä. Ilma oli vielä kuumempi kuin aamupäivällä. Tämä tiepätkä oli todella hauska ajaa. Ensin Saariselän huipulta oli todella pitkä ja vauhdikas lasku tunturia alas, sitten tie mutkitteli, nousi ja laski vuoronperään. Ensimmäisessä vauhdikkaassa ja pitkässä laskussa sain vauhdin pysymään helposti 60 kilometrin tuntinopeudessa - mutta sai katsoa tarkkaan tietä ja ajolinjaa. Välillä ohitin tunturipuroja. Unohdin jo aiemmin mainita että nythän olen alueella jossa juomaveden voi ottaa suoraan purosta, sillä se on täällä puhdasta. Puroissa voi myös uida, tosin vesi on melko kylmää. Puroja riittää myös Norjassa.
Vähän ennen Ivaloon saapumista pyörätiellä tuli jälleen ikävä yllätys - rengasrikko. Tällä kertaa puhkesi takarengas. Vaihdoin sisärenkaan, mutta helle oli ilmeisesti pehmentänyt pääni enkä ollut muistanut tarkistaa, oliko ulkorenkaassa kenties piikkejä. Noh, pumppasin uuden sisärenkaan täyteen ja piankos sekin oli puhki! Olihan siellä ulkorenkaassa jokin metallipiikki, jonka jouduin kiskomaan hampailla pois. Kyllä harmitti. Otin kuitenkin molemmat puhjenneet sisärenkaat talteen. Onhan minulla vielä rengaspaikkoja, joilla voin paikata renkaat jos uusia rikkoja tulee - mutta paikkaaminen vie aikaa eikä paikka välttämättä kestä hyvin kovapaineisessa maantierenkaassa. Käynpä siis huomenna katsastamassa Ivalon varaosaliikkeistä, onko heillä myydä maantierenkaalle sisärenkaita - enpä usko että näillä seuduilla sellaista löytyisi. Rengaspaikkoja kuitenkin uskon löytäväni, niitä tarvitaan enemmän.
Yöpaikan sain Ivalosta eräiden serkkujeni sedän ja hänen vaimonsa kotoa. Ilta meni leppoisasti saunoessa, jutustellessa, kauppa-asioilla ja syödessä. Huomenna matka jatkuu kohti Karigasniemen kylää ja raja-asemaa, jonne on matkaa noin 136 kilometriä. Huomisesta alkaen täytyy lähteä kirimään vähän pidempiä matkoja, jotta hintatasoltaan kalliin Norjan puolella ei tulisi vietettyä liikaa aikaa. Onneksi on kuivamuonavarastot kärryssä odottelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti