2. päivä: Pihtipudas-Kärsämäki, 100km, 33 euroa

Yö tuli nukuttua oikein makoisasti, mitä nyt aamuyöstä alkoi vähän varpaita palella, mutta en viitsinyt pukea paksumpia sukkia, käperryin vaan sikiöasentoon ja kiristin makuupussin suun kunnolla kiinni. Nousin yhdeksältä aamupalan laittoon: pikakahvia, mysliä ja pähkinä-hedelmäsekoitusta. Ei ollut mukavuuksia lähellä, ei edes uimarantaa, joten edellispäivän hikivaatteissa lähdin liikenteeseen noin parin tuntia kestäneiden aamutoimien ja leirin kasaamisen jälkeen. Lähtö vähän viivästyi, sillä jouduin arpomaan laitanko sadevaatteet vai en. Aluksi oli kevyttä sadetta, ajattelin että no ei kannata sadevermeitä kaivaa nyt, tulee vaan hiestä märäksi jos laittaa "makkarankuoret" päälle. No sitten alkoikin satamaan vähän reilummin joten kävi selväksi missä vaatteissa kannattaa lähteä. Koko matka olikin sitten melkoista vaatteidenvaihtoa, välillä tie oli kuiva ja välillä sitä vettä tuli kunnolla. Vaatetuksen säätäminen kuitenkin onnistui hyvin, sillä en kastunut sateesta enkä liiemmin myöskään kastellut itseäni hiestä märäksi sadevaatteet päällä. Kovalla sateella otin implantit pois ja laitoin sadetakin vedenpitävään taskuun suojaan. Melkoista kurarallia. Kotioloissa olen melko neuroottinen rakkaan pyöräni puhtaudesta mutta nyt on pakko katsella paskaista karavaania ja kuunnella hiekan kihnutusta kalliissa rattaissani ja ketjuissani.

Lähdin matkaan Pihtiputaan keskustaan noin 10 kilometrin päähän. Liikennettä valtatiellä oli todella paljon. Pihtiputaalla söin Shellillä buffet-lounaan, täytin vesipullot ja ostin vielä S-marketista pähkinä-hedelmäcoctailia ja Snickers-patukoita. Tässä vaiheessa toisen implantin pikkuakku söi virrat loppuun, joten vaihdoin tilalle ison akun. Ei vieläkään ole tarvinnut turvautua paristoihin, viimeistään huomenna sitten akut simahtaa.

Pihtiputaalta lähtiessä oli myötäinen tuuli, sade jatkui vielä, kunnes taukosi ja tuli kuivaa tietä vastaan. Laitoin sadevaatteet kärryyn ja jatkoin matkaa Pyhäsalmen ohi. Pidin kahvitauon ravintola Vaskikellossa. Pihalla oli esillä vanhoja kirkonkelloja, joita sai käydä soittamassa. Tehdessäni lähtöä tuli lyhyt sadekuuro, joka loppui pian - mutta tie oli taas märkä joten eikun sadevaatteet päälle. Öljysin vielä kuivahtaneet ketjut. Pihalla jotkut turistit tulivat kyselemään englanniksi minne olen matkalla. Vastasin englanniksi että Nordkappiin, aion päästä sinne kahden viikon sisällä. He toivottivat hyvää matkaa. Pihalla oli myös yksi motoristi sateensuojassa, hänkin vaihtamassa jonkinlaista sadeasua - selkeästi tyytymätön ilme naamallaan.

Jatkoin kohti Kärsämäkeä, jonne oli vielä matkaa noin 40km. Myötäinen tuuli auttoi vieläkin voimakkaampana eteenpäin ja aurinko lämmitti. Noin puolivälissä matkaa pidin päivällistauon tienvarren levähdyspaikalla. Valitsin oikein sopivan paikan, jossa oli katos eikä muita paikalla. Kuivattelin kenkiä, söin pussiruokaa ja join kahvit. Sitten kohti Kärsämäkeä, josta minulla ei ollut hajuakaan missä yövyn. Ennen Kärsämäkeä jouduin taas kaivamaan sadehousut ja kengänsuojat, sillä alueen ohi oli kulkenut juuri sadekuuro ja kastellut tien. Kärsämäellä ostin S-marketista iltaevääksi kolmioleivän, kaksi rahkapurkkia, banaaneja, jäätelön ja oluen. Kävin täyttämässä vesipullot Juustoportti-huoltoasemalla ja lähdin polkemaan vielä kohti Oulua toivoen löytäväni jonkun hyvän telttapaikan. Vastaan tulikin Suomela-niminen leirintäalue, josta ostin telttapaikan viidellätoista eurolla. No ei käynyt pankkikortti eikä ollut käteistä, joten lähdin vielä käymään läheisellä pankkiautomaatilla ja palasin takaisin. Teltta oli pystyssä noin klo 21 ja sitten saunaan. Oli mukava tunne päästä saunanraikkaana ja puhtaat vaatteetn päällä telttaan ensimmäisen metsäyön jälkeen. Nyt kuuntelen taukoamattoman kaatosateen ropinaa teltan kattoon. Toivottavasti aamulla pääsee leirinpurkuhommiin sateettoman taivaan alla.