4. päivä tiistai 27.6: Kempele-Kemi, 133km, 84 euroa

Yö tuli nukuttua mukavasti pehmeällä patjalla, muhkealla tyynyllä ja peiton alla. Ei paleltanut varpaita tänä yönä ei. Nousin ylös kahdeksan jälkeen aamupalalle, aamu alkoi kaurapuurolla, leivällä, jogurtilla ja hedelmillä. Kahvia meni toinenkin kuppi jotta nuppi lähtee käyntiin. Tiinan lapset suunnittelivat tälle päivälle uintireissua läheiselle kalliossa olevalle uimarannalle. Olivat eilenkin käyneet vaikka kuulemma sieltä kallion syvyyksistä tulee kylmää vettä. Lisäksi olivat menossa ruohoa leikkaamaan mummin ja ukin luo. Mikäs siinä kun on näin hieno kelikin. Aloin pakata tavaroita kärryyn ja rasvasin pyörän ketjun vielä ennen lähtöä. Laitoin navigaattoriin määränpääksi Kärkkäisen tavaratalon ja lähdin polkemaan poutaisessa säässä, lämmintä noin 16 astetta varjossa. Vaatteiksi valikoitui pyöräilyshortsit, t-paita, hanskat ja käden- ja jalanlämmittimet. Niillä tarkeni kun vain piti vauhtia yllä että veri kiertää. Navigaattori opastikin äänellä hienosti perille vaikka olikin autoilijoille suunnattu reitti - pyöräilytie kulki lähellä päätietä. Kärkkäisestä ostin reilusti kuivamuonaa, vaikka sitä oli vielä jäljellä. Kärkkäiseltä saa kuitenkin (ehkä) koko Suomen edullisimmat kuivamuonat eikä ketjun tavarataloja ole enää Lapissa, joten tein hankinnat nyt. En oikein ole vielä päättänyt säästänkö koko tämänhetkisen kuivamuonavarastoni Norjaa varten vai en. Tämä vaatisi sen että Lapissa täytyy syödä tienvarren ravintoloissa koko matkan ajan ja kenties kehitellä edullisia leiriytymisruokia säilykkeistä. Olisi ehkä järkevää säästää kuivamuona, sillä Norjan puolella hinnat voivat olla järkyttäviä. Kuivamuonavarasto toisi säästöä kuluihin. Lisäksi Kärkkäiseltä lähti ostoskoriin kaksi paria sukkia sekä pähkinämix-pusseja.

Kärkkäisen ostosreissun jälkeen suuntasin viereiselle Prisman tontille syömään Hesburgeriin lounaan. Kello oli jo kaksitoista, joten täytyi lähteä sompailemaan Oulun kaupungin läpi kohti Kemiä. Päätin käyttää puhelimen navigoinnissa kevyen liikenteen reittivaihtoehtoja autonavigaattorin sijaan, sillä tiesin että autonavigaattori johdattaisi kuitenkin moottoritielle. Tässä olisi kuitenkin katsottava vähän väliä puhelimen ruutua, sillä ääniopastusta ei olisi. No, puhelimen ruudun vilkuilu onnistuikin jotenkuten, sanotaanko kouluarvosanalla 1-10 antaisin itselleni 6. Päivänpaiste vaikeutti ruudun näkemistä vaikka ruudun kirkkaustaso oli korkeimmalla tasolla. Lisäksi joillakin pyöräteillä oli niin monta risteystä ettei oikein saanut tolkkua mikä suunta pitäisi valita - usein valitsin väärin. Pikkuhiljaa käännökset alkoivat vähentyä ja risteykset selkiytyä mitä kauemmas kaupungista tulin. Onneksi navigaattori antaa edes äänimerkin silloin kun on käännös. En kuitenkaan stressannut mahdollisia harhaanajoja, sillä aikaa oli riittämiin. Keskityin maisemien tutkailuun. Menin muutaman hienon puiston läpi, ja olipahan reitillä muutama siltakin josta avautui näkymät kauas.

Kaupungista pois päästyäni pyöräilin tietä numero 847 kohti Haukipudasta ja Iitä. Lisäsin vaatetukseen liivin. Tuuli oli vastainen ja sää pilvistyi, kylmä siinä tuli t-paidassa. Matkalla ohitin yhden pyöräilijäpariskunnan, joka oli ilmeisesti pidemmällä retkellä laukkujen koosta päätellen. Haukiputaalla alkoi pyöräilytie, joka oli melko huonoa asfalttia. Väistelin useita kuoppia ja töyssyjä minkä ehdin ja pelkäsin vanteiden ja rungon hajoamista. Ylitin Kiiminkijoen sillan ja pysähdyin hetkeksi katselemaan maisemia. Vähän ennen Iitä tie numero 847 päättyi ja jatkoin pyöräilytietä valtatien vieressä. Iin Shellillä pysähdyin munkkikahville ja laittamaan puhelimeni virtapankkiin kiinni latautumaan. Oulun sompailureissu oli kuluttanut akun lähes tyhjäksi. Lähdin jatkamaan matkaa puhelin virtapankissa kiinni ja kuulokejohdot korvillani kuunnellen Spotifya. Oli melkoinen elektroniikka-arsenaali pyöräilytakin takataskuissa. Onneksi takissa on kolme taskua joihin saa kyllä kaiken tarvittavan mahtumaan. Iissä ajoin hyväkuntoisia pyöräteitä pitkin valtatien vieritse. Ylitin Iijoen sillan, josta avautui mukavat näkymät. Sillan keskellä oli piste iin päällä.

Sitten ajelin kohti Simoa tienpiennarta. Sää vaihteli pilvisestä aurinkoiseen, ja yhden kerran kirosin kun taas piti pysähtyä ja kaivaa sadevarusteet. Se siitä puhtaasta pyörästäkin. Kun tuli sopiva aurinkoinen jakso, pysähdyin bussipysäkkikatokselle laittamaan pussiruokaa. Isä soitti siinä välissä myös. Vähän ennen Simoa horisontissa alkoi näkyä tuulivoimaloita. Yritin arvailla etäisyyttä niihin. Läheltä en ole päässyt katsomaan moista vekotinta. Simossa sää muuttui aurinkoiseksi. Ylitin Simojoen sillan ja pysähdyin hetkeksi katselemaan joen virtausta. Simosta ei ollutkaan enää pitkälti Kemiin. Loppumatkan ajoin hyviä pyöräilyteitä kohti Kemin keskustaa ja sisäsatamaa. Kello oli noin puoli yhdeksän kun saavuin Kemiin. Ajovauhti oli ollut keskimäärin 22km/h ja polkemiseen käytetty aika noin kuusi tuntia. Keskusta oli rauhallinen ja liikennevalot eivät olleet päällä. Eikä se keskusta mitenkään isokaan ollut. Ajelin ensin sisäsatamaan katselemaan, kaukana näkyi taas tuulivoimaloita, ja sitten menin syömään kebabannoksen - sen ruokalistan rasvaisimman tietysti, kyytipojaksi cokista. On se kivaa kun ei tarvitse kaloreista välittää tällä reissulla - enemmänkin pitäisi olla huolissaan tuleeko kalorivajetta. Illemmalla Rovaniemellä asuva Anu-serkkuni mies tuli avaamaan oven hänen yksiöönsä, jota hän käyttää työssään. Pääsin taas nukkumaan katon alle, kyllä uni tuli nopeasti.