Yön satamisen jälkeen aamu alkoi aurinkoisena. Nousin teltasta ylös kahdeksalta ja laitoin teltan päällyskankaan kuivumaan parilla karbiinihakasella leirintä-alueen verkkoaitaan. Siinä kangas kuivui nopeasti auringossa ja tuulessa. Samalla sai kuitenkin varoa ettei iske sadekuuro joka kastelisi sisäteltan, sillä päivälle oli luvattu ukkosmyrskyjä. Aamupalan laittoon. Alueella ei ollut muita kuin minä ja ulkomaalainen motoristi, joka oli juuri tekemässä lähtöä. Vastaanottokaan ei ollut vielä auennut. Jäin yksin virittelemään retkikeitintä ja kasaamaan leirivarusteita. Sammuttaessani retkikeittimen patruunaa kämmäsin niin että tönäisin sen palavana kumoon. Kunnon roihu siitä syntyi. Olen kuitenkin oppinut että näitä ei kannata pitää palavien asioiden lähellä kuten nurmikolla tai pöydällä (olen nähnyt jo matkalla muutamia "polttomerkittyjä" taukopaikkojen pöytiä). Aiheuttamani roihu sammui rauhassa hiekalla. Lähdin ajelemaan kohti Kärsämäkeä noin klo 11 auringossa ja myötätuulella. Taivas näytti melko synkältä joten täytyi vain toivoa että sadekuuroja ei osuisi omalle kohdalle. Jalat jaksoi pyörittää niin hyvin että lähdin hirveellä innolla revittelemään. Kuuntelin Spotifysta rauhallisia piano-kitaramelodioita. Välillä sivulla vilahti kivoja suomaisemia. Maisemat on muutenkin alkanut olla jo paljon erilaisempia Keski-Suomeen verrattuna ja tiet sisältää vähemmän mäkiä. Tienpiennar on mukavan leveä, on ollut oikeastaan koko matkan jo Viitasaarelta asti - toista se on Keski-Suomessa. Noin 40km paikkeilla keli alkoikin sitten tulla satunnaisia sadekuuroja vastaan. Onneksi niin lyhyitä ettei tarvinnut kaivaa sadevarusteita kuin kerran esiin. 50 kilometrin jälkeen pidin lounastauon tienvarressa - hieman liian myöhään koska nälkä alkoi tuntua jo paljon aiemmin. En viitsinyt kuitenkaan pysähtyä sateen kasteltavaksi vaan päätin jatkaa niin kauan kunnes tulisi paremmat sääolosuhteet. Hyvin jaksoi sitten lounaan voimalla taas jatkaa. Tiellä oli vaan entistä enemmän liikennettä mitä lähemmäs Oulua tulin ja rekkaliikennettä oli paljon. Aloin olla jo tottunut ohi meneviin rekkoihin ja niiden aiheuttamiin pyörteisiin. Jotkut rekat väistivät reilusti keskiviivan yli silloin kun vastaantulevaa liikennettä ei ollut, jotkut taas eivät vaikka tilaa olisi. Joillakin asuntovaunua vetävillä autoilijoilla ei taas tuntunut olevan tuon taivaallista käsitystä oman vaununsa leveydestä, sillä vaunujen reuna hipoi tien reunaviivaa. Ehkä he luottavat liiaksi siihen että kyllä pyöräilijällä tilaa on siellä pientareella.
Noin 30km ennen Oulua Temmeksen kohdilla alkoivat mukavat pyöräilytiet, jotka menivät välillä pääteiden vieressä ja välillä poikkesivat vähän kauemmaskin maaseudun peltomaisemien rauhaan. Pyöräilytiet olivat hyväkuntoisia ja sileää asfalttia, maisemat ja tienvarren kukkaloistot komeaa katseltavaa. Aurinko paistoi koko loppumatkan. Limingan kohdilla pysähdyin kahville erääseen kotieläinpihaan, jossa kolme iloista karvakuonoa tervehti minua kun ajoin pihaan. Join omenapiirakkakahvit pihalla, rapsuttelin koiraa ja katselin pihan eläimellistä elämää. Pihalla pyöri koiria, kanoja ja ankkoja. Juttelin paikan emännän kanssa niitä näitä reittisuunnitelmastani. Kauempana näkyi hevosiakin mutta en jaksanut mennä lähemmäs katsomaan. Kempeleen lähestyessä asetin navigaattoriin määränpääksi serkkuni Tiinan kotiosoitteen, hänen perheen luonaan oli tarkoitus yöpyä. Heillä on komea omakotitalo Kempeleellä. Oli helppo löytää perille, kun navigaattori antoi kuulokejohdon kautta reittiohjeet korvaan - tosin puhuva navigaattori on autoilijalle tarkoitettu ja kertoo vain autotiereitit - mutta on hyödyllinen pyörätiellä liikkuvallekin silloin kun pyörätie menee autotien vieritse tai näköyhteyden päässä siitä. Valitettavasti pyöräteillä on ääriharvoin tienviitat minnepäin pyörätie johtaa.
Loppuilta meni kuulumisia vaihtaessa, saunoessa, pyykkiä pestessä ja sain pyöränkin pestyä painepesurilla. Juotiin isännän kanssa olutta ja grillattiinkin. Nukkumaan aloin noin puolenyön maissa kun sain seuraavan päivän suunnitelmia tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti