Jyväskylä-Pihtipudas, 129km, 17 euroa

Reissun eka päivä koitti juhannuspäivänä. En ollut turhan aamuvirkku vaan nukuin yhdeksään asti (vaikka piti herätä aiemmin), söin, pakkasin alusta asti kaiken laukkuihin, söin taas, ja lähdin puolenpäivän maissa polkemaan pilvisen mutta sateettoman taivaan alla. Lämpötila keikkui siinä 15-18 asteen välillä, mikäli pyöränmittarin lämpömittariin on luottamista. Luotan enemmän älypuhelimen säätietopalveluun, joka etsii säätiedot automaattisesti oman sijainnin perusteella. Ajovaatteiksi valitsin pyöräilyshortsit, pyöräilypaidan sekä jalan- ja kädenlämmittimet eli tuttavallisemmin irtohihat- ja lahkeet. Puolivälissä matkaa tosin kylmeni sen verran että laitoin vielä liivinkin. Kaikki tuli mukaan mitä pitikin, ei unohduksia. Edellisen blogipäivityksen varustelistaan lisään vielä muutamia implantin varaosia: Aqua-vesikela, varalla jos jommankumman implantin kela sattuu menemään rikki kosteudesta, kuten viime kesän reissulla kävi. Lisäksi kaksi kelajohtoa, varakoukku, snuggfit-koukku, paristokelkat molempiin implantteihin ja 15kpl implantin paristoja. Yritän matkalla arvioida paristojen kulumisnopeutta ja ostan sitten tarpeen mukaan lisää paristoja Oulussa tai Rovaniemellä. Minähän olen käyttänyt akkujen loppuessa ihan tavallisia Duracellin kuulokojeparistoja - jotka kyllä ovat vähemmän tehokkaita kuin oikeat implanttiparistot - mutta kestävät minulla jopa kaksi vuorokautta per yksi paristokelkka (yhteen kelkkaanhan mahtuu siis kaksi paristoa). Olen laskeskellut että oikeita implanttiparistoja ei kannata ostaa, koska ne ovat selvästi kalliimpia kuin tavalliset Duracellin kuulokojeparistot, joita saa Prismasta tosi edullisesti.

No joo, alkumatkasta sitä luonnollisesti pelkästi että jäiköhän jotain ja kelasin koko ajan päässä mitä laitoin laukkuun. Matka alkoi kohti Oulua ysitietä pitkin. Liikennettä ei ollut häiritsevän paljon, eikä juuri yhtään rekkoja, kiitos juhannuksen "rauhoitusajalle". Rekkaralli on pahinta, ne nostattaa perkeleenmoiset pölypilvet niin että ruuhkaista tietä ajaessa naama on saanut hiekkakuorrutuksen perille päästyä. Lisäksi aiheuttavat kunnon pyörteen joka horjauttaa karavaania jos ei keskity pitämään ajolinjaa suorana. Eipä ollut rekoista vaivaa - onneksi - sillä Jyväskylä-Saarijärvi-välillä on todella kapea piennar niin että osa matkasta täytyy ajaa valkoisen viivan vasemmalla puolen. Valitettavasti Suomen tiesuunnittelussa ei olla otettu huomioon pyöräilijöitä tekemällä leveä piennar ja määräämällä autoilijat ohittamaan pyöräilijä vähintään metrin etäisyydeltä - kuten monissa keski-Euroopan maissa on tehty. Lisäksi Suomen teiden pientareita on pilattu lisäämällä sinne tärinäraitoja, joka tekee jo ennestään kapeasta pientareesta melkoisen ohuen. Suomi ei ole mielestäni vielä maa josta voisi sanoa että pyöräilijän oikeuksia kunnioitataan tarpeeksi, siihen etappiin on vielä matkaa.

Noin 45km ajettuani näin tienvarressa ison houkuttelevan keltaisen kyltin mustalla tekstillä, siinä luki "tuoreita munkkeja". No pysähdyin "munkkikeitaalle" kahveelle. Tehdessäni poislähtöä paikalle tuli saksalainen vanhempi pyörämatkailija, joka kertoi olevansa menossa Nordkappiin - sinnehän minäkin, vastasin englanniksi. Oli kyllä iloinen sattuma. Miehellä oli samanlainen peräkärry kuin minulla, hän ajoi tukevaa retkipyörää jossa oli kantamuksina lisäksi vielä saakelin iso takalaukku, vähän isompi etulaukku kuin minulla ja muistaakseni vielä etusivulaukutkin. Naureskelin siinä pihalla katsellessani että onko mies ottanut koko omaisuutensa mukaan Saksasta. Peräkärryn turvalippukepissä oli lisäksi kiinni vielä Saksan lippu. Olipahan hauskan näköinen karavaani. Mietiskelin että voi olla vähän verkkaista etenemistä tuollaisella kuormalla, eikä mieskään näyttänyt keijukaiselta. Toivotin turvallista matkaa.

Matkalla kuuntelin muiikkia Spotifysta mukanani olevalla audiopiuhalla, joka tulee molempiin korviin. Ennen Saarijärveä pidin tienvarren taukopaikalla päivällishetken tekemällä pussipastaa. Hyvin yksinkertaista tehdä: vesi kiehumaan, pussi auki, neljä desiä kuumaa vettä sisään, pussi kiinni ja annetaan hautua 10min - valmista nautittavaksi. Matkalla pysähdyin sopivin väliajoin myös napostelemaan pähkinä-kuivahedelmäsekoitusta etulaukun pussista. Toisessa juomapullossa oli myös urheilujuomaa. Voin sanoa ettei iskenyt nälkä tai heikotus missään vaiheessa. Toisen kerran pysähdyin kahville Saarijärven ABC:llä, kahvin kaveriksi berliininmunkki. Tein kaupan puolella vielä iltapalaostokset leiripaikalle: Kolmioleipä, rahkapurkki, jaffa-pullo ja olut päivän palautusjuomaksi. Jatkoin Saarijärveltä vielä 25km eteenpäin - ja oli muuten hyvä leveä piennar - kunnes löysin tienvarresta hyvän teltanpystyspaikan sopivassa näkösuojassa ja pehmeällä maalla. Teltta oli pystyssä kahdeksan maissa - eikä yhtään liian myöhään sillä pian alkoi ripotella vettä. Taustalla kuuluu liikenteen suhinaa, mutta eipä tuo häiritse kun otan yöllä korvat pois. Sitten vaan kamoja telttaan, evästä naamariin, puhelin ja kello latautumaan ja blogia päivittelemään. Leiriytyessäni kohtasin epämieluisan yllätyksen peräkärrylaukun sisuksista: Sinolipullo (retkikeittimen polltoneste) oli päässyt vuotamaan vaatteiden päälle. Onneksi pullo oli vajaa, joten ei paljon päässyt lirahtamaan. Toiset pyöräilyshortsit ja yhdet höntsäshortsit saivat uuden tuoksun. Voi olla että etsin huomenna leiriytymisalueen, jossa voi pestä vaatteita. Kello on kohta kymmenen, voisi lukaista vielä mitä maailmalla on tapahtunut, vaihdella kuulumiset tyttökaverin kanssa ja painua sitten makuupussiin.

Päivän kilometrit: 129
Keskinopeus taukoineen: 18km/h
Ajonopeus: 25km/h
Satulan päällä vietetty aika: 5 tuntia
Kulutetut kalorit: 4800 (perustuu Fitbit-aktiivisuusrannekkeen laskelmaan)