Lähdin serkkuni Anun antamilla reittivinkeillä ajamaan kohti Keminmaan keskustaa pienessä tihkusateessa, mutta ilman sadevarusteita sillä ei sade kovaa ollut. Jalat tuntuivat vähän painavilta edellispäivän pitkän polkemisurakan jäljiltä, laitoin kevyempää vaihdetta ja pyörittelin lujempaa jotta saisin jalat lämmiteltyä. Muutaman kilometrin jälkeen sade yltyi ja tie oli taas liian märkä ilman sadevarusteita polkemiselle. Pysähdyin pysäkkikatokselle laittamaan sadevermeet, muutama kirosana kyllä pääsi. Jalat olivat vieläkin tahmeat, eikä hikinen polkeminen sadevaatteissa nostanut mielialaa yhtään. Tulin Keminmaalle Kemijoen yli, katselin vaikuttavan kokoista voimalaitosta ylittäessäni sen. Joki näytti todella leveältä siitä kohtaa, vaikka kartalla se on kapea.
Keminmaan liikekeskuksesta etsin itselleni lounaspaikaksi Ravintola Moran, jossa söin kebabannoksen ja vielä kahvit päälle. Päivän kalorivarasto oli täynnä seuraavaa pitkää etappia varten.
Lähdin polkemaan takaisinpäin Kemijoen itäpuolen tielle, tie numero 926, ja kohti Roveniemeä jokea ylöspäin. Se tie on rauhallisempi ajaa kuin joen länsipuolen valtatie. Alkukilometrit nousin loivaa ja pitkää mäkeä pyörätietä pitkin. Ai että jalat tuntuivat tahmeilta ja sadevaatteet tekivät urakasta hikistä. Lopulta sade loppui ja tie jatkui kuivana. Pysähdyin pysäkkikatokselle heittämään sadevaatteet kärryyn. Taas oli aika laittaa puhelin virtapankkiin kiinni, sillä navigointi oli syönyt akkua. Laitoin samalla audiopiuhankin korville ja kuuntelin pitkästä aikaa radiota, halusin kuunnella uutisista mitä maailmalla on tapahtunut, sillä en ole viime päivinä ehtinyt lukea uutisia ollenkaan. Yleensä kotioloissa luen uutisia puhelimella pitkin päivää. Laitoin Radio Novan, ja kuuntelin Anssin hauskoja juttuja. Kyllä piristi päivää, muutaman kilometrin jälkeen aurinkokin alkoi paistaa - ja paistoi koko loppupäivän. Katselin tuulivoimaloiden lapojen pyörintää horisontissa, ja maaseudun rauhaa. Ajoin erään pellon vieritse, jossa laidunsi kymmeniä lampaita. Lehmiäkin tuli vastaan, mutta ei vielä poroja. Poljin Keminmaalta Tervolaan, joka oli pieni taajama Kemijoen varrella noin 40km Keminmaalta. Kävin Salessa ostamassa jäätelön ja energiajuomatölkin. Jatkoin vielä vähän matkaa Tervolasta ja sitten päätin siirtyä erään voimalaitoksen yli Kemijoen länsipuolen valtatielle. Itäpuolentiellä oli ilmoitus että jokin tie edessäpäin oli suljettu tietöiden vuoksi. En uskaltanut lähteä arpomaan tulisiko ylimääräistä mutkaa matkaan tietyömaan takia, valtatie veisi varmasti perille. Ajoin valtatietä karkeasti arvioiden noin puolet jokivarren matkasta Rovaniemelle saakka. Ensimmäiset kilometrit tienpiennarta, sitten alkoi pyörätie - vaihtelevassa kunnossa. Yhdessä kohtaa pyörätie oli niin pahasti railoilla, että nurmikko kasvoi pyörätien keskellä. En muistanut ottaa kuvaa, oli kyllä hauska näky. Näillä kohdilla tapahtui myös ensimmäinen rengasrikko koko matkalla. Eturengas oli ilmeisesti ottanut kontaktia johonkin terävään kiveen ja tyhjeni melkein hetkessä. Otin peräkärryn irti ja vaihdoin renkaan, ja kärry takaisin kiinni. Koko hommaan sai menemään aikaa noin kaksikymmentä minuuttia. Mukanani on pieni minipumppu, jolla saa pumpattua max.11 barin paineet - siis enemmän kuin on tarpeen, itselleni riittää noin 7,5 barin paine.
Saavuin pyöräteitä pitkin Muurolaan, jossa pidin jätskitauon kaupan pihassa. Erikoista että en ole törmännyt tänään vielä yhteenkään maantiepyöräilijään, vaikka pyörätiet ovat mielestäni hyviä näillä seuduilla. Jyväskylässä maantiepyöräilijöitä kohtaa jatkuvasti. Ehkä pyöräily ei ole Rovaniemellä päin niin suosittu laji kuin meillä, en tiedä. Muutamia maastopyöräilijöitä sen sijaan tuli vastaan, mutta aika vähän. Pyörätiellä yksi nainen tuli kysymään olenko nähnyt matkalla häneltä karannutta pystykorvaa. En ollut nähnyt, toivotin että koira löytyisi. Rovaniemen keskustan lähestyessä kaivoin puhelimen taskusta ja laitoin navigaattoriin määränpääksi serkkuni Anun kotiosoitteen - tällä kertaa pyörätieverkostoa käyttäen. Pystyin hyvin lukemaan karttaa sillä aurinko oli jo laskenut sen verran alas että se ei häikäissyt näyttöä. Ajelin jonkin teollisuus/yritysalueen läpi, keskustan lähellä pysähdyin K-Markettiin ostamaan ruokaa ja saunaolutta. Muutama erittäin jyrkkä mäki tuli vastaan, enpä olisi odottanut että pitkän tasaisen aakean laakean polkemisen jälkeen Rovaniemellä tulisi tällaiset mäet vastaan. Poljin vastaantulijoille hymyillen mäet ylös ja sitäkin iloisempana laskettelin alamäet jarrut suhisten. Tulin perille ilman harhaanajoja. Anu itse on miehensä kanssa Norjassa, joten sain olla täällä ylhäisessä yksinäisyydessä. Anu oli jättänyt hyvät kirjalliset ohjeet miten kaikki toimii. Laitoin pyykit koneeseen, saunan päälle, söin, ja kirjoitin blogia. Kaivoin makuupussin esille ja menin mukavan isolle sohvalle nukkumaan. Tämän päivän urakan ajovauhti oli keskimäärin 23km/h ja polkemiseen kulunut aika lähes kuusi tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti