6. päivä torstai 29.6. Rovaniemi-Käyrämö, 95km, 65 euroa

Aamulla halusin nukkua hieman pidempään ja nousin ylös yhdeksän jälkeen. Aamupalan syötyäni päivitin blogia kahdelta edellispäivältä ja suunnittelin tälle päivälle ostosreissua Rovaniemen keskustaan. Hankintalistalla oli pyörän varaosia, kuten uusi ketju, varaketjuliitin, varapinnoja ja yksi uusi varasisärengas, jolloin vararenkaita olisi yhteensä kaksi. Valitettavasti hankintalistalle joutui myös uusi etulaukku, sillä nykyisen etulaukun saumat olivat ratkenneet pohjasta eilen. Aivan kelvoton laukku. Matkalla huomasin ettei laukun sadesuojakaan ollut nimensä veroinen vaan laski kaiken veden lävitseen. Ostin kyseisen laukun XXL:stä - edullinen malli, olisi pitänyt valita se kalliimpi. Tässä kohtaa tuli todistettua että halvalla ei aina hyvää saa. Onneksi kuitenkin huomasin laukun repeämisen ja huonon sateenpitävyyden ajoissa. Pakkasin koko laukun sisällön kahden muovikassin sisään, jolloin ne sekä pysyvät kuivana että laukun sisällä. En kuitenkaan löytänyt uutta etulaukkua mistään Rovaniemen pyöräliikkeestä. Kävin kaikkiaan kolmessa eri liikkeessä. Onneksi varaosat löytyivät helposti, löysin kaikki samasta putiikista. Varapinnoja ostin yhteensä neljä. Minulla ei ole koskaan katkennut pinna (paitsi omasta päästä useinkin), silti peräkärryn vetohommissa kannattaa olla varapinnoja. Uuden ketjun vaihdan kunhan nykyisen ketjun kåyttökilometrit tulee täyteen parin sadan kilometrin jälkeen. Oli ihan järkevää käydä tehdä varaosahankinnat nyt, sillä pohjoisempana tuskin löytyisi monipuolisia pyöräliikkeitä. Palasin vielä ostosreissun jälkeen takaisin syömään ja pakkaamaan tavarat. Kilometrejä ostosreissulla tuli yhteensä 16. Korjasin etulaukkua sitomalla olkahihnan laukun ympärille, nyt ratkenneet saumat eivät irvistä niin pahasti ja laukku pysyy tukevammin paikoillaan.

Lähdin polkemaan viiden jälkeen kohti nelostietä, joka johtaisi minut kohti Saariselkää ja Ivaloa. Sää oli parantunut edellispäivistä - aurinkoista ja +18 lämmintä. Tarkenin shortseissa ja t-paidassa. Vastaan tuli paljon fatbike-pyöräilijöitä (vähän paksurenkaisempi versio maastopyörästä). Siis yllättävän paljon, en nähnyt yhdelläkään vastaantulijalla ns. normaalia maastopyörää. Lieneekö fatbike-pyöräilyn harrastajilla erityisen aktiivista toimintaa Rovaniemellä. Itse olin kapearenkaisella kippurasarvellani outo ilmestys täällä. Ei tullut vieläkään vastaan sielunveljiä tai -siskoja maantiepyörien selässä. Pelkkiä fatbike-pyöräilijöitä ja citypyöriä, höh. Alkupätkä E75-tiestä oli kaunista maisemaa. Ylitin pitkän sillan, jonka vasemmalla puolella näkyi Ounasjoki ja oikealla puolella Kemijoki, silta oli ikäänkuin näiden jokien kohtaamispiste.

Sompailin tietyömään ohi ja pian olinkin Rovaniemen ulkopuolella. Vastaan tuli Santa Park, joka oli luonnollisesti aavemaisen hiljainen tähän aikaan vuodesta. En aikonut masentaa itseäni tutkimalla hiljaista aluetta vaan jatkoin matkaa. Vastaan tuli paljon eri majoitusliikkeiden ja seikkailusafareiden mainoksia. Nelostie oli hyvä ajaa, sileää tietä ja muutamissa paikoin oli juuri äskettäin vedetty uusi asfaltti - asfalttimerkinnätkin vielä puuttuivat. Pyöräteiden kunto vaihteli piellä korjatusta monttuhelvetistä juuri uusittuun päällysteeseen.

Piennarta ei tiellä juuri ollut. Kovalla vauhdilla ajoin valkoisen viivan vasenta puolta, hitaassa ylämäessä pystyin ajamaan viivan oikealla puolella olevaa kapeaa kaistaletta, antaen rekoille tilaa ohittaa. Puustoa on vielä paljon, mutta lyhyempää kuin etelässä. Kyllä se siitä kohta harventuu. Tunturimaisematkin alkavat jo lähestyä.

Tiellä ei ollut hirveästi liikennettä iltaseitsemän jälkeen, sain polkea yksin pitkiäkin aikoja. Kahdeksan maissa rupesi ilta viilenemään joten kaivoin laukusta irtohihat ja -lahkeet ja liivin. Erämaan armottomuus tulee nyt vastaan, sillä tienvarren taukopaikkoja on vähän ja välimatkat seuraaviin kaupunkeihin pitkiä. Vastaan tuli tienvarsimainos "Käyrämön keidas, 32km". Päätin ajaa tänne asti, tehdä siellä pienet ostokset ja etsiä leiriytymispaikan metsästä. Kun matkaa perille oli enää 3km, tuli vastaan toinen mainos "keitaan" aukioloajoista: torstai klo 8-21. Katsoin kelloa että ei hitto, se on jo 20.48. Polkaisin viimeisillä kolmella kilometrillä koko reissun tähän asti kovimmat watit. Vastaan tuli mutkan takaa vielä ylämäkikin! Ei muuta kuin runttaa täysillä mikä jaloista lähtee. Pitkän ylämäen jälkeen vauhdikas alamäki - ja ei taas, ylämäki juuri ennen keidasta. Kerkesin kuin kerkesinkin klo 20.55 hiestä märkänä huoltoaseman sisään, juuri kun pitäjä laittoi valot kiinni. Asemalla oli töissä aasialainen mies ja nainen, kenties pariskunta? En ehtinyt jutella, ehkä käyn huomenaamulla uudestaan. Ostin oluen, sämpylän ja karkkipussin iltapalaksi. Niin että kaljan takia poljettiin henkihieverissä... Laukussa oli vielä rusinoita ja pähkinöitä. Etsin telttapaikan erään pikkutien varrelta huoltoaseman läheltä ja teltta oli pystyssä klo 21.30. Blogin päivittelyä ja sitten nukkumaan.